wedding

Tiedän, että tää tulee myöhässä, mutta aattelin laittaa tänne vähän fiiliksiä nuoremman serkkuni häistä, jotka järjestettiin heinäkuun lopussa Somerolla. Eli landella.

Oli ihan tosi hauskaa olla häissä pitkästä aikaa, ja vielä jonkun läheisen häissä. Serkkuni oli upea mekossaan ja kyllä sain ihastella mekkoa koko päivän. Muuten siellä oli ihan normaalia, leikkejä ja ruokaa ja juomaa riitti :) En harmikseni saanut tuota kukkakimppua haha.

Me tosiaan ajettiin Somerolle kotoa Porista, eli sen reilut kaks tuntia meni autossa istumiseen per suunta. Yök. Yöllä se oli vielä hirveempää. Tuolloin oli vielä ne hirveät helteet, mikä teki monesta häävieraasta huonovointisen, kuten esim. morsiamen isä (aka mun eno), joka matkusti samassa autossa meidän kanssa kotiin. Pelkäsin vaan, että oksennusta tulee siellä autossa, no onneksi ei. 

Oli tosiaan ihan mahtavaa! Mä toimin vähän valokuvaajana siellä, koska niillä ei ollut siellä kuvaajaa. Oon sen puolesta hoitanut hommani, kuvat on lähetetty eteenpäin, joten oon onnellinen.

Tää on taas jääny tää kirjottaminen, mutta tosiaan ehkä se tästä taas. Oon myös aikamoisen onnellinen sen asian suhteen, että sain osa-aikasia töitä, ja sieltä mistä oikeesti halusin ja uskalsin odottaa. Nyt sitten odotan, että pääsen kunnolla töiden makuun tuon pian alkavan koulun ohella. Mahtava syksy edessä!!

♥ Kaisa

past ten days

Aattelin, että olisi kiva kirjoitella taas vähään aikaan mun kuulumisista. Tossa viikko sitten vietin viikonlopun Porissa Jazzien kunniaksi. Itse en tällä kertaa osallistunut konsertteihin, mutta kävin kuitenkin katsomassa Rajatonta. Olivat kyllä ihan mahtavia, Keski-Porin isossa kirkossa. Oli myös mukavaa törmätä kolmeen lukio-opettajaan. Eikun katse maahan ja eteenpäin :D

Nämä kuvat tosiaan Jazz-kadulta. Tai siis ei itse kadulta mutta ihan vierestä. Taisi olla perjantai-ilta kun nämä nappasin. Ihanan värinen taivas hemmotteli Jazz-vieraita. Ja taisi hemmotella muutenkin, nimittäin ei ainakaan satanut kovin ja oli todella lämmin. Ah. Kesä!

Palasin Jazzien jälkeen kuitenkin palasin takasin Tampereelle, jossa sitten vietin aikaa ulkona biitsillä monta hetkeä. Tapasin kavereita jne. Ja nyt viikonloppuna olin serkkuni häissä, joista aattelin kirjoittaa ihan oman postauksen. Täytyy nuo 300 kuvaa jotenkin rajata :) :)

Ihanaa oli myös tänään palata asuntooni, jossa lämpötila oli (ja on edelleen) huipussaan. Että tervetuloa saunomaan! Mutta ............ mikä parasta, niin lähden Barcelonaan tossa tiistai-iltana. Ensi viikoksi siis aattelin ajastaa huomenna muutaman postauksen jos ehdin suinkin. Sieltä en aio postailla, mutta toki Instagramista voi seurailla mun menoa, sieltä nyt varmaan enemmän saa irti. Mä sanon nyt adios ja hasta luego!

♥ Kaisa

särkänniemi

Wuhuu! Yksi ihan huippuviikonlopuista ohi, toivoisin, että se vois jatkua kauemmin. Paras alku viikonlopulle oli reissu Särkänniemeen. Tai tietenkin Henriikan saaminen seuraksi oli kivempaa. Seuraavassa vähän kuvamateriaalia siltä reissulta. Huomasin ettei laitteista ole kuvia, lähinnä vaan ympäri muuta Särkkää mutta ei se mitään.

Tampere - näkymiä kaupungille Näsineulan huipulta!

Akvaario ja erilaiset ötökät! Olo oli kuin pikkulapsella :D Ja sitten olikin aika Koiramäelle, ja tietenkin moikkaamaan delfiinejä.

Mutta parasta  tai ainakin söpöintä olivat nämä kaksi pientä palleroa Koiramäessä :) Aww. En kerro montako kuvaa tuli otettua ja montako hetkeä tuossa vietettiin pikkuisten kanssa. 

Oijoi, sellanen perjantai! Oltiin kyllä aivan puhki ennen bussimatkaa Poriin. Onneksi sitten saatiin levätä :) Lisää juttua tulossa Porin turistikierrokselta. Nyt hyvää sunnuntai-iltaa kaikille, ja alkavaa viikkoa myös!!

♥ Kaisa

my america

Since couple of my friends asked me about my blog and whether I will  write about my experiences again, I decided to write this. It'll mostly be about my own opinions and about what I learned in America.

Being an au pair is not the easiest thing in life, and it most certainly is not for everyone. If you're wondering about becoming an au pair, I'd first think about your own personality. If you're shy and not necessarily comfortable being around unknown people, I'm not sure it's the best thing. But don't have to be brave! Not even the lack of knowledge in English should prevent you from doing what you want. You will learn. What I learned during my year in Colorado, was that being around other social people, friends, made my year way better. Just being with the family will drive you crazy, or being in the same environment where you work will. Being an au pair is not just about taking care of kids, it's being able to live and love life, explore, and discover new things. Open up. Loosen up. Most of the au pairs in the mountains were just like me, social, willing to do a lot of new things and meet new people. Maybe that's why I was so happy. Being surrounded by same kind of people made me feel more comfortable being just me. No pretending.

I'm not saying I'm pretending back in Finland, but I can feel the difference. I just don't feel the same as I was in America. I've gone back to who I was, or maybe not totally, for sure not totally, but in some level I feel it's hard being the same as I was in America. I think the culture makes everything different. Finnish people are way more shy and they have their own personal space that shouldn't be touched. If you come any closer than the space one feels comfortable at, you feel anxious. I hate that. I opened up so much. I feel like I wanna smile all the time while walking on the streets and give compliments to some random people just like the Americans did to me. But what would that make me here? A freak. That jerk who must be high smiling around. No, to me it just doesn't fit the Finnish nature of being. We're supposedly very serious people.

I miss Colorado and America in many ways. Not only the surroundings where I was blessed to live in, but also the people, culture and lifestyle makes me miss it. Vail was definitely a blessing for me. Not ever did I imagine it to be that awesome when I left. Not even in my wildest dreams. I didn't know anything about the place where I lived in. No one besides the family was there to help me the first weeks, I only had to count on my host kids and the parents when it came to setting up my bank accounts, or where to find a grocery store or how to find to the school etc practical stuff. But I figured it all out  by myself and got credit for that. It made me feel comfortable about myself and gave me more confidence. The boost of confidence that I got from the family made my life easier in every other level. I didn't fear anything. 

Of course, skiing was awesome!!! God I still wish I'd be there with T, go skiing almost every Saturday and Sunday and go out on Friday nights. That was a routine for us. And it was ridiculously amazing! Vail, a small village, was so beautiful in winter, full of active, fun people. Every weekend I met people both in the lifts, or the slopes, or in the bars. I remember those nights with all the afterparties. And it always turned out to be so much fun. Only one time I remember we didn't have a good night because we're expecting someone to show up. We learned that we can't expect anything, besides of course having fun, and then everything always turns out awesome. That's how it was.

The open-minded people I met in America made me happy. I could actually talk to people wherever I went, no matter if I knew anyone or not. Since I left Colorado, I've actually been emailing with the beautiful ladies at my bank, they were awesome. In the summer on my vaca weeks, I actually went to see them and just chat about life. How cool is that! You can't do it in Finland. .... Everyone would think you've gone mad. People would come to you on the streets or say something in the grocery store or wherever you went. After my surgery I got a lot of attention from people I didn't even know, everyone kept asking what happened and if I was okay. That'd never happen here, no way. Everyone would think you're a runaway from a mental institution.

Not only do I miss the bank ladies, I also miss my family. My beloved American family. Memories grow sweeter in time. We had our little misunderstandings and my mistakes but most of the time, it was fun and everything ran smoothly. The kids were behaving and towards the end it actually felt like a real relationship between them. The boys were always more quiet than the girls, but even with a 15-year-old boy I could have fun. Or then it was just pretending. HAHA. At least I had tons of fun with them. I miss the boys as much as the girls. But my littlest girl will stay in my heart forever. She was so sweet. We even had one week just the two of us, everyone else were gone. Then I sent her off to camp, and it felt like she was my own sister. We've still had contact and I'm really eager to see each other again. I miss the great days! I miss even the cat, and their lovely dog. I miss also time by myself. A house of 6 people plus me could be hectic sometimes. Now I can really appreciate it when NO ONE is screaming around for you. At first it felt really strange, actually it still does feel weird. No one running around and screaming. And even the time I was on vacation in the summer, it was strange being alone in the house just by myself. Of course, I had some responsibilities maintaining the house but that was little compared to the freedom otherwise. I could lay by the pool all day without getting any calls or texts. But at that time, I wasn't used to it and I couldn't really decide what to do with all the time I had in my hands.

All the friends I made I can never forget. Both the au pairs and locals/other Americans. The relationships between me and the two groups were a little different. I remember my hangouts on the mountain skiing, being in a hot tub relaxing watching the stars, going for just food and drinks or hanging out in Denver. I admit, most of the other people I met were guys and some of them actually I went out with. Usually being not more than just friends, but some of them had and still have a bigger place in my heart. Not like being exclusive. But still, it was way more fun to be with that kinda of fun people. I've still stayed in contact with the most important ones, which for me is something that I want to hold on to. Sometimes I remember the kids asking if I had a boyfriend, mostly the issue was brought up by my 10-year-old. I remember those funny conversations, where I was mostly saying nothing, just laughing and denying everything they said. Eventually, where did it get me? Well, the conclusion always was that I DO have a boyfriend. Admitting to the family that one has a boy one hangs out with or go on dates with was not the easiest thing because I always thought about what they think of me. And I always wanted to be discreet about my personal life in general. I even remember some jokes about finding me an American guy to get married to.

Rather than being homesick, I enjoyed my time more than I ever expected. Every aspect of my journey made me become the person I am now. I lost a part of the new me after leaving USA, but it's still somewhere to be rediscovered. I also left something of the old me in America. Old me vs new me. It's weird because I can't even describe in which ways I changed. It was just a growing experience in total. I never felt excluded, not with friends or with the family. I never really felt insecure. And I always was appreciated. I give thanks for that, to everyone that was part of my journey. 

As I said, the memories grow sweeter in time and it's easier to look back and see how great everything was. It makes one miss the good times but also remember the not-so-good ones when I had a tough time at the house. Everything just seemed to be falling apart, walls collapsing on me. That was in January, about halfway of my journey. Before that I never really hung out with the girls, maybe couple times a week. After my quite short recovery from the bad times, I realized actually everything isn't as bad as I thought in my mind. Seeing my Finnish family on Christmas was definitely very hard and going back to work from a vaca that long and still having to work for another 7 months just didn't feel right. After I started really going out most of the nights on the week, I loosened up and learned to let go of the day and all the drama. It was way easier to concentrate on the good things; friends. But through relaxing, I could also appreciate the work. It was not only a one-way thing, but both affected each other. Like a circle. I also started working out a lot, the bad times really got to me. Usually I didn't eat with the family but left to the gym and outside hot tub to get everything off my mind. Sometimes it was just dinners with friends or movies. Or even just hanging out at one of theirs house. Whatever it was, it always made me feel good about myself. T, my Dutch friend, was a real boost of confidence for me. 
I could say, it's one of the best chances I ever took in my life, if not the absolute best. In any case, I think everything made it worth at least trying. Language, friends, new surroundings, contacts and just general atmosphere, Colorado. I've had regrets about leaving, specially the last month was hard for me: there was nothing I could do besides just accept my decision and live with it, try to enjoy the life there to the fullest. I now wish I would've stayed. And I was lucky my family even asked me to stay, I had a good feeling about everything I'd done so far. They were also understanding of my decision to finish school. I helped my family with the new au pair for basically two days, showed her around and told about the routines. I wanted to do my part so that it would be as easy as possible for her to fit in and be comfortable in her position. As part of the family as I felt. But when the new au pair came the reality hit me and that was probably the worst feeling, and it meant I only had three days left. What should I say or do? I moved away from my room, so that she could move in. I said goodbye to the girls and most of the other people I met. Hardest goodbyes in my life, hundred per cent. 

In conclusion of all this, I would definitely recommend this from the bottom of my heart. It was something to be experienced to everyone. There are good and bad times, but isn't that like life in general? For me, the journey was a growing experience and I have now so many friends and family there, I can never forget ♥ Colorado in my heart.

video part 3

Aloha!

Greetings from the beautiful island of Oahu, HI. Täällä ollaan joo. Hyvin selvittiin vaikka se päälle viiden tunnin lento aika tuskaa olikin :D Ja se auton palauttaminen ja sinne löytäminen ja meidän lennolle tsekkaaminenkin meni aika tiukille, mutta selvittiin ja nyt rentoudutaan. Ennen kun pääsen teille kertomaan jutuista niin laitan tän meen uuden videon. Tsekkailkaa, ja kertokaahan mitä tykkäätte. Henriikka sitä videoa tossa lennolla editoi ja fiksaili kun meikäläinen nukkui, oon hyvä kaveri. HUPS.



Siinä! Vitsit, että totesin just Henriikalle, että näytänpä niin iloselta. HUUHHHUH että elämä on mullakin rankkaa, eli seuraavissa videoissa meikän näkee sitten VAIN JA AINOASTAAN hymy huulilla, ellen nyt ihan oo kuoleman kielissä :D :D 

Adios ja mahalo!!

video part 1

Terrve kaikki!

Ensinnäkin pahoittelen syvästi tätä radiohiljaisuutta mutta oon päättänyt etten istu koneella koko mun travel monthia, joten te saatte viiveellä näitä postauksia! Mutta tärkein on se, että mä oon vielä elossa. Ajaminen Kaliforniassa on sujunu enemmän kun hyvin vaikka liikenne voi ollakin pikkasen hullua. Minä ja Henriikka päätettiin tehdä meidän matkasta tällanen pieni videosarja, joten teillekin sen tänne jaan jos haluatte katsella mitä ollaan tehty. Kirjottelen tosiaan sitten kuvien kera myöhemmin kun ehdin ja kun on sellanen netti, joka ei pätkäse joka toinen sekunti :D :D 

Mutta tän videon myötä, palaillaan. Me ollaan Vegasissa tällä hetkellä ja huomenna lähdetään Los Angelesiin. Siellä on pari ihan mahti juttua odottamassa, mutta olkoon se vielä salaisuus!!


BESOOS!♥

4th of july

Hellouuuu !

Itsenäisyyspäivästä ollaan siis selvitty täällä. Oli kyllä mukava päivä, en paljon ollut ees töissä mutta menin perheeni kanssa Vailiin kattomaan paraatia ja sen jälkeen olinkin vapaalla. Ihanaa kun kaikki oli pukeutunut sini-puna-valkoseen niin koko väkijoukko oli ihan samanväristä : ) Tykkäsin. Ja minähän myös sitte etin ittelleni vaatteita sopivaan väriin.
Päätin laittaa mun uudet valkoset shortsit jalkaan ja paidaksi sinistä. Ongelma olikin siinä punasessa sitten kun en löytänyt mitään tohon ilmaan sopivaa punasta tavaraa iteltäni. Menin sitten tohon mun viereiseen huoneeseen ja etin jotain mikä sopis mun asustukseen ja olis punanen. Ja löysin sen. Sidoin rusetin mun hiuksiin tollasesta satiininauhasta! Oli vähän kyllä cheerleader olo mutta ei kai sen niin väliä : D 

Illalla tossa perjantaina oli sitten Vailissa ilotulitukset. Ne oli jo torstaina Avonissa, mutta kumpiakaan en nähnyt. No HUPS. Olin kyllä kyseisissä paikoissa mutta olin liian kiireinen huomioimaan raketteja!!

(kuva täältä)
Anyway, oli kiva viettää laatuaikaa perheen kanssa ja kuitenkin nähdä kavereita : ) Oi apua, pientä univelkaakin on tullut kerrytettyä nukuin nimittäin yhteensä tässä tiistaina ja keskiviikkona ehkä sen 7h, vaan kaks tuntia toisena yönä. Olin ehkä hieman väsynyt eilen illalla, ja tulin kotiin niin sammuin ihan totaalisesti kun pääsin sänkyyn asti. Ja sitten nukuin onnellisesti aina 8.50am asti kunnes mun host äiti tuli herättämään mut kun sen piti mennä töihin ja host iskäkin oli soitettu yllättäen töihin. No ei siinä sen kummempaa ! Oli ihan kiva päivä töissä tänään, pelattiin Monopolia. Mun poika D on niin hyvä, se voittaa AINA. Oikeesti AINA. En kestä. 

Hyvää viikonloppua teille kaikille kuitenki Suomeen ja missä lienettekään maailmalla, mä lähden nyt omiin illanviettoihini! :) Ainiin ja pidettiin tossa dinner pöydässä sellanen compliment hetki, että jokaisen piti kehua oikeella istuvaa jotenkin. Mun 10v KJ istu mun vasemmalla, ja se oli vaan että Kaisa oot ihan mahtava nanny älä pliis lähde, plus tykkään sun paidasta. AWW. En kestä. Noissa hetkissä voisin vaan alkaa itkemään !

relationships

Friday morning when I woke up, I started thinking about relationships that I've made here. I've got so many new friends and people I like I don't wanna think about going home, not for a moment ....

Just the thought when I woke up that I have to leave all this in less than three months drove me crazy. I almost had tears in my eyes. A life without T, my best friend here, and all of our super fun going out nights is going to be hard. We both want to stay here, but America makes everything so complicated. It's not easy to get a work visa being us. And we came to a conclusion that it's easier to get married than get a work visa. There's something wrong with that!!! I'm seriously just thinking about getting married to a rich American so I can get a stupid green card. Only thing now is, I need to find the rich American who I would like and who could do that. HAHA. Not easy I can tell you that : D Actually we have a deal with Luke already that we could do it so maybe I seriously have to talk to him about it. Hope no one seriously thinks I'm considering this right now cause it's kind of a joke. I just want to stay in America so bad, I could do it if I found someone. Maybe not immediately now, but after a while! 

During these past nine months I've become friends with so many girls here, it's definitely gonna be a big change to go back to my lovely Finnish friends. Might be a teeny tiny shock at first but I bet I can get used to it. Only thing is, I don't want to. I don't want to leave. On the other hand, if I didn't have these girls here, I think I'd think differently. Meaning that part of why I love to be here is because of the girls. If I was alone here, with no one, I bet it'd feel different and might even feel like going back home. Still I can't imagine my life without them. Me and all the closest au pairs for me are going home around August / September so might be better.

This has been the most amazing journey of my life and I never wanna forget about it. Never. I don't wanna forget about the people but keep them in my life after America. Everything I've been through here has made me become a stronger person and really think what matters to me the most in life. All the ups and downs have taught me things that I took for granted. Every single person has taught me something, some have a bigger place in my heart than others, but the point is, without them, my year would've looked completely different. Even the guys I've met and hung out with have been an important part of my year. Without all the fooling around who knows what I'd be like. All the stupid mistakes I made with them. Everything happens for a reason!!! I want to think that ..... 

After these three months, I wanna look back, and say I did everything I wanted to do and there's nothing I regret about the things I did or didn't do. It's gonna be so darn hard to leave since I've become such an American already. I think I'm gonna ignore the fact that I'll be living in Finland, and just keep on talking and acting like a total American hahaa. Should be fun. 

Point of all this, is that the people I have here, make me feel so much better and feel good about myself. Most of the time at least. Every single person on their own make life better. I need  a bunch of support when I go back from everyone since I know deep inside that my heart belongs here in Colorado ♥ I'll just leave one word for you : HAPPINESS ! 

gopro mountain games // vail

Toiselta nimeltään Teva Mountain Games. Sellanen on täällä nyt meneillään ja mä kirjaimellisesti rakastan sitä, että tää kylä on sen reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen taas täynnä väkeä ♥ Ei voi olla parempaa fiilistä kun se kun astut ulos parkkihallista ja niitä ihmisiä on jokapuolella. Kaiken ikäsiä ihan vauvasta vaariin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin 20-30 v noin niinkun arvioiden.

Jos joku haluaa tsekkaa niiden nettisivut, niin kyseinen nettisivu löytyy täältä. Täällä siis periaatteessa on kaikennäkösiä kilpailuja. Esim nyt ekana tulee mieleen jotkut slopestylen pyöräilykilpailut sekä slacklining. Ite en oo päässy kyseisiä kilpailuja kattelemaan koska oon töissä ollut päivät mutta illalla ainakin konserteissa ja ympäri Vailia on ollut väkeä sen verran, että en yhtään ihmettele jos niissä itse kilpailuissa olis ollut enemmän. Eilen kun vein Dn kattomaan sitä slopestylea niin huomasin, että Vailin pääparkkihalli oli FULL. Kyltit, jotka sen kertoo kun tuut ulos highwaylta, ei oo näyttänyt sitä sanaa siis sitten laskettelukauden päättymisen. Huhtikuun puolivälissä. WUHUU! Too bad, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, huomenna on vika päivä ja mä tosiaan toivon, että tää kylä ei taas kuole sen jälkeen.

Eilen tosiaan oltiin Tn kanssa siellä tsekkaamassa tunnelma ja jäätiin sitte hyväks aikaa. T lähti jossain välissä kattomaan yhtä kaveria mutta mua ei kiinnostanut mennä mukaan, joten mä jäin sitte parin toisen tuttavan kanssa juttelemaan hetkeksi. Kunnes ne oli, että joo mennään Ritziin. Olin vaan, että joo mennään vaan ku ei mulla tässä nyt muutakaan oo. Me ei päästy ees sadan metrin päähän siitä baarista kun me jo oltiin toisessa baarissa sisällä : D Hups mutta ei ollut mun vika. Tanssittiin jne. yleistä hauskaa kunnes sitten törmäsin Rn ja sen kavereihin. Juteltiin siinä hetki, ja sitte päätettiin lähteä kotiin. Mun kuskihan siis oli T, mutta se oli jossain enkä halunnu häiritä ni menin sitten Rn kanssa sen luokse ja jäin yöksi. Se toi mut aamulla kotiin ysin aikoihin ja kyllä oli sellanen pääsärky, että en oo oikeen vieläkään siitä toipunut. Ehkä 4h unta ei auta tätä asiaa hirveesti, mutta olkoon. Mutta sainpahan kaikki viis drinkkiä jotka join niin alennuksella baarissa, mitä se nyt oli 16$ yhteensä. Pitäis ottaa nokoset, mutta en pysty vaan nukkumaan päivällä. Paitsi mun on pakko yrittää koska tänään pitäis ottaa uusiksi koko homma. No kaiketi tässä sitten ennen päivällistä on pakko yrittää nukkua , en muuten selviä ikinä. Ja mä oon kuski tänään. Heh.

Anyways, hyvät viikonloput, vaikka se jo melkein ohi onkin ja toivottavasti teillä on hyvä alkuviikko!! Mä palailen asiaan luultavasti tossa sitten alkuviikosta varmaankin noiden DCn ostosten kanssa : ) Mä meen nyt kuolemaan tähän pääsärkyyn enkä nouse sängystä ikinä. 

washington dc

Helou alla!

Oon vihdoin selvinnyt mun mukavasta matkasta pääkaupunkiin!! Täällä ollaan takaisin Kalliovuorilla mut aattelin nyt kirjotella teille hiukan mun matkasta : )

Mä lähdin tosiaan toukokuun viimeisenä tiistaina, kello 3am ajelemaan kohti Denveriä. Jätin auton parkkikselle ja otin bussin kentälle. Olin kentällä noin puol kuuden aikoihin ja mun lento lähti siinä seiskan jälkeen. Rakastan lentokenttähengailua : D

Pääsin kuitenkin sinne Washingtoniin asti. Mulla oli välilasku Dallasissa (niinkun aina) ja sitten nokka kohti itää. Kello kolmen aikaan olin DC:ssä ja siitä sitten suuntasin bussilla ja metrolla kohti downtownia. Päätin ensiks kuitenkin poiketa Pentagon City ostarilla koska oli niin kuuma ja S jonka luona mä olin yötä pääsi töistä vasta kello 5pm. Kulutin aikaa (ja rahaa) sitten siellä ostarilla. Ihanaa kun menin sinne juuri Memorial Dayn jälkeen ni kaikki paikat oli täynnä jenkkilippuja jne.

S asui tosiaan paikassa nimeltä Shaw. Se oli ekana kunnon päivänä aika pelottava mut kyllä siihen tottui. Ja ihmiset oli oikeesti tosi mukavia!! 

Suurimman osan ajasta mä kuljin metrolla ensin lähemmäs minne ikinä olinkaan menossa ja sitten loppumatkat kävelin. Ainoo ongelma tuolla oli se, että siellä oli se +33C joka ainoo päivä ja kosteus jossain taivaissa niin mun hiukset ensinnäkin , ihan kiharassa, toisekseen ei siellä pystynyt kovin kauaa kävelemään ilman, että tarvi mennä jonnekin jäähtymään. Metropaikat oli hyvä kylmä paikka jäähtyä : )
Keskiviikkona mä kuljin sitte vähän noita päänähtävyyksiä. Eka stoppi: Pentagon. Ei se ollut ihmeellinen joten otin muutaman kuvan ja jatkoin matkaa : ) 

Päädyin Constitution Avelle, jota pitkin ku kulkee niin näkee näitä rakennuksia jotka mun silmään on kaikki ihan samannäkösiä. Tietty sen varrella on myös Capitol ja muita presidenttien muistomerkkejä ja museoita jne viranomaisrakennuksia!!

Jos puhuttais liikenteestä ni HUH. Siis ihan hullua välillä joissakin paikoissa. Taisin todistaa ainakin kaks läheltä piti- kolaritilannetta! Ja se jatkuva torven soittaminen otti välillä koville : D Niillä oli varmaan joku kilpailu, että kuka soittaa sitä eniten. Mieleen tuli ehkä pikkasen ne espanjalaiset kuskit / liikenne.

Matka jatkui itseasiassa kahtena eri päivänä Capitolille ja Washington Monumentille.

Niin nätti rakennus!! Olisin kyllä kuvitellut sen olevan hiukan suurempi mitä se oikeesti oli. Kuitenkin tuolta sitten matka jatkui Pennsylvania Avea pitkin. Se kuumuus iski siinä kohtaa jo niin pahasti, ja kello tais olla siinä kympin pintaan aamulla. Kävelin Kanadan suurlähetystön ohi Newseum - museoon. Kuten nimikin kertoo, se oli uutismuseo. Siellä oli lehtien kansia ympäri maailmaa ja eri vuosilta. Se oli oikeesti tosi siisti.
Tää kuva on otettu sieltä Newseumin katolta, tossa vasemmalla toi Kanadan suurlähetystö!

Nää seuraavat kuvat on itse museosta:

Berliinin muuri

John F. Kennedy



WTC - iskut. Siellä oli esillä mm. toisen World Trade Center rakennuksen antenni tai joku vastaava. Oli aika ruhjoutunut, ihme, että oli vielä yhtenä palasena !!

Kävin moikkaas Obamaa. Kylläkin yhden toimistorakennuksen katolta mutta ei sen niin väliä. Oli torstai-ilta ja olin menossa S:n kahden kaverin kanssa ulos Georgetowniin. P vei mut ennen sitä sen toimistorakennuksen katolle maisemia tutkailee, niin hienoa vaikka en tuntenu koko ihmistä ennen sitä !!


Tää nyt ei mee ihan loogisessa järjestyksessä mut en jaksa nyt alkaa säätämään tän kanssa.
Anyway se Georgetown. S näki sen siskoa joten mä menin Pn ja Cn kanssa sinne Georgetowniin. P käytti sen toimiston "taksia". Se oli sellai kevyt mini limusiini oikeesti. Olin vaan, että jooo o nice car. Me mentiin paikkaan nimeltä Graham, se on hotelli, mutta niillä on kattoterassi. Ja voi, että kun oli niin siisti paikka. Again, kaikki oli pukeutunut pukuihin ja pitkiin mekkoihin ja korkkareihin, mä vetelin siellä mun minishortseilla ja topilla koska mulla oli vaan niin kuuma ! : D
(kuvat täältä)
Että sellanen paikka!! Rakastuin tosiaan tohon paikkaan ihan totaalisesti! Pn kanssa tavattiin sitten C, jonka mä oon jo kerran tavannu täällä Vailissa tossa maaliskuussa kun oltiin laskemassa ja se ilmotti S:lle, että haluis nähdä mut. Weird. No ei mitään, meillä oli tosi hauskaa yhdessä, oli kiva nähdä ja se kun tosiaan on lakimies, niin kyllä se tarjos juomat : )) Sweeet. No ei ihme, että seuraava aamu oli sitte lievästi pääsärkyinen jne mutta ei siitä sen enempää! Hauskaa oli jne , taisin myös veljellenikin soitella, ei se taas ollut kovin puheliiaalla tuulella.

Perjantai oli mulle sellanen viimeinen rentoutumispäivä ennen kun suuntasin lauantai aamulla kohti Baltimorea. Kävelin kävelin ja kävelin ja nautin lämmöstä. S lähti NYCiin aamulla joten mä lähdin sitte evakkoon, mä varasin itelleni hostellin jostain Chinatownin läheltä ja 20min kävelymatkan päästä Union Stationista. Baltimoreen mä starttasin tosiaan siinä kuuden aikaan aamulla ja sinne menin vain siksi, että mulla oli tosiaan mun viikonloppukurssi Lithnicumissa.

Mun iki-ihana lukujärjestys. Mä en saanut mahdollisuutta ees valita mun tunteja joten mut oli laitettu just niille kaikista mielenkiintosimmille tunneille: health, american history, creative writing jne. JEE. Varsinkin toi Health oli kyllä sen verran huvittavaa että ..... kuulin kyllä ihan hirveitä juttuja, en viitti ees jakaa. Tuli mieleen kyllä vähän jotkut terveystiedon tunnit : DD Ja toi creative writing, yhteensä 4h pelkkää kirjottamista. Just niin mun juttu. Ei ihan lähtenyt mutta suoritin kuitenkin koko vkonlopun kunnialla ja nyt on ne kaikki 6op kasassa. 

Baltimoresta tosiaan sitten sunnuntaina siinä puol kuuden aikaan illalla otin bussin BWI- lentokentälle. Mun oli pakko laittaa mun laukku ruumaan koska siellä oli liikaa sellasta tavaraa mitä ei saa olla käsimatkatavaroissa. No ei siinä, kuulin juttua että jossain on joku myrsky mut aattelin, ettei se nyt mua koske. Kunnes menin läpi turvatarkastuksesta ja taivas oli ihan pikimusta. Ja salamoi ja jyrisi. Terrrrrve! Kattelin siinä kelloa kun mun lennon piti lähteä kello 7.15pm mutta konetta ei näkyny vielä siinä kello 7.10 aikaan, että joo terve mahdanko päästä tänään kotiin. Sitten tuli ilmotus: "Kone ei oo vielä maassa, että lähtö venyy ainakin sen 30min, tossa 20min päästä katotaan uudelleen mikä on tilanne mutta huonolta näyttää." JES. Siinä vaiheessa sellanen, että ei helv mä en pääse tänään kotiin ja joudun nukkuu täällä kentällä. No soitin sitten mun hosteille, ne ei vastannut ja mun puhelimen akku alko olee vähissä. Kaiken piti mennä just niin kohalleen sillon. Mulla oli siis jatkolento taas Dallasista Denveriin ja vaihtoaikaa se 50min. Kattelin kelloa siinä kasin aikaan kun kone oli maassa mutta kukaan ei saanut lupaa lähteä, että terve en ikinä enää ehdi sille lennolle. Menin sitten siihen tiskille kyselemään, että joo millos sitte on se seuraava lento Dallasista aamulla. Kello 7.20am. Loistavaa!! 

Päästiin sitten lähtemään siinä puol ysin aikoihin Baltimoresta, mutta mulla ei ollut enää mitään toivoa päästä mun jatkolennolle joten mut buukattiin siihen ensimmäiselle aamulennolle. Ja se tiesi sitä, että mähän olin yötä Dallas Fort Worthin kentällä : D Oli oikeen mukava yö voin kertoa, mutta oonpahan senkin nyt sitten kokenut! Niillä kahden tunnin yöunilla koneeseen kohti Denveriä ja nukahdin sitten ennen kun päästiin ees ilmaan, heräsin kun lähestyttiin Denveriä.

Kun sain kaikki mun kamat kokoon niin suuntasin autolle ja ajoin kotiin. Olin aivan poikki koko päivän mutta jostain sitä energiaa sai sen verran, että jaksoin tavata Rn illalla. Jotenkin se meni siihen, että sitten loppujenlopuksi jäin sen luokse myös yöksi.

Nää kaks kuvaa on otettu koneesta. Ekassa Baltimore ja toisessa Dallas!!!♥


Kaikenkaikkiaan ihan loistava reissu, lämpöä riitti ja oli hauskaa! Menisin uudelleen ihan millon vaan : ) Mutta näiden kuvien ja stoorien myötä, hyvät alkavat viikonloput kaikille ja palataan asiaan ehkä piakkoin !!!