washington dc

Helou alla!

Oon vihdoin selvinnyt mun mukavasta matkasta pääkaupunkiin!! Täällä ollaan takaisin Kalliovuorilla mut aattelin nyt kirjotella teille hiukan mun matkasta : )

Mä lähdin tosiaan toukokuun viimeisenä tiistaina, kello 3am ajelemaan kohti Denveriä. Jätin auton parkkikselle ja otin bussin kentälle. Olin kentällä noin puol kuuden aikoihin ja mun lento lähti siinä seiskan jälkeen. Rakastan lentokenttähengailua : D

Pääsin kuitenkin sinne Washingtoniin asti. Mulla oli välilasku Dallasissa (niinkun aina) ja sitten nokka kohti itää. Kello kolmen aikaan olin DC:ssä ja siitä sitten suuntasin bussilla ja metrolla kohti downtownia. Päätin ensiks kuitenkin poiketa Pentagon City ostarilla koska oli niin kuuma ja S jonka luona mä olin yötä pääsi töistä vasta kello 5pm. Kulutin aikaa (ja rahaa) sitten siellä ostarilla. Ihanaa kun menin sinne juuri Memorial Dayn jälkeen ni kaikki paikat oli täynnä jenkkilippuja jne.

S asui tosiaan paikassa nimeltä Shaw. Se oli ekana kunnon päivänä aika pelottava mut kyllä siihen tottui. Ja ihmiset oli oikeesti tosi mukavia!! 

Suurimman osan ajasta mä kuljin metrolla ensin lähemmäs minne ikinä olinkaan menossa ja sitten loppumatkat kävelin. Ainoo ongelma tuolla oli se, että siellä oli se +33C joka ainoo päivä ja kosteus jossain taivaissa niin mun hiukset ensinnäkin , ihan kiharassa, toisekseen ei siellä pystynyt kovin kauaa kävelemään ilman, että tarvi mennä jonnekin jäähtymään. Metropaikat oli hyvä kylmä paikka jäähtyä : )
Keskiviikkona mä kuljin sitte vähän noita päänähtävyyksiä. Eka stoppi: Pentagon. Ei se ollut ihmeellinen joten otin muutaman kuvan ja jatkoin matkaa : ) 

Päädyin Constitution Avelle, jota pitkin ku kulkee niin näkee näitä rakennuksia jotka mun silmään on kaikki ihan samannäkösiä. Tietty sen varrella on myös Capitol ja muita presidenttien muistomerkkejä ja museoita jne viranomaisrakennuksia!!

Jos puhuttais liikenteestä ni HUH. Siis ihan hullua välillä joissakin paikoissa. Taisin todistaa ainakin kaks läheltä piti- kolaritilannetta! Ja se jatkuva torven soittaminen otti välillä koville : D Niillä oli varmaan joku kilpailu, että kuka soittaa sitä eniten. Mieleen tuli ehkä pikkasen ne espanjalaiset kuskit / liikenne.

Matka jatkui itseasiassa kahtena eri päivänä Capitolille ja Washington Monumentille.

Niin nätti rakennus!! Olisin kyllä kuvitellut sen olevan hiukan suurempi mitä se oikeesti oli. Kuitenkin tuolta sitten matka jatkui Pennsylvania Avea pitkin. Se kuumuus iski siinä kohtaa jo niin pahasti, ja kello tais olla siinä kympin pintaan aamulla. Kävelin Kanadan suurlähetystön ohi Newseum - museoon. Kuten nimikin kertoo, se oli uutismuseo. Siellä oli lehtien kansia ympäri maailmaa ja eri vuosilta. Se oli oikeesti tosi siisti.
Tää kuva on otettu sieltä Newseumin katolta, tossa vasemmalla toi Kanadan suurlähetystö!

Nää seuraavat kuvat on itse museosta:

Berliinin muuri

John F. Kennedy



WTC - iskut. Siellä oli esillä mm. toisen World Trade Center rakennuksen antenni tai joku vastaava. Oli aika ruhjoutunut, ihme, että oli vielä yhtenä palasena !!

Kävin moikkaas Obamaa. Kylläkin yhden toimistorakennuksen katolta mutta ei sen niin väliä. Oli torstai-ilta ja olin menossa S:n kahden kaverin kanssa ulos Georgetowniin. P vei mut ennen sitä sen toimistorakennuksen katolle maisemia tutkailee, niin hienoa vaikka en tuntenu koko ihmistä ennen sitä !!


Tää nyt ei mee ihan loogisessa järjestyksessä mut en jaksa nyt alkaa säätämään tän kanssa.
Anyway se Georgetown. S näki sen siskoa joten mä menin Pn ja Cn kanssa sinne Georgetowniin. P käytti sen toimiston "taksia". Se oli sellai kevyt mini limusiini oikeesti. Olin vaan, että jooo o nice car. Me mentiin paikkaan nimeltä Graham, se on hotelli, mutta niillä on kattoterassi. Ja voi, että kun oli niin siisti paikka. Again, kaikki oli pukeutunut pukuihin ja pitkiin mekkoihin ja korkkareihin, mä vetelin siellä mun minishortseilla ja topilla koska mulla oli vaan niin kuuma ! : D
(kuvat täältä)
Että sellanen paikka!! Rakastuin tosiaan tohon paikkaan ihan totaalisesti! Pn kanssa tavattiin sitten C, jonka mä oon jo kerran tavannu täällä Vailissa tossa maaliskuussa kun oltiin laskemassa ja se ilmotti S:lle, että haluis nähdä mut. Weird. No ei mitään, meillä oli tosi hauskaa yhdessä, oli kiva nähdä ja se kun tosiaan on lakimies, niin kyllä se tarjos juomat : )) Sweeet. No ei ihme, että seuraava aamu oli sitte lievästi pääsärkyinen jne mutta ei siitä sen enempää! Hauskaa oli jne , taisin myös veljellenikin soitella, ei se taas ollut kovin puheliiaalla tuulella.

Perjantai oli mulle sellanen viimeinen rentoutumispäivä ennen kun suuntasin lauantai aamulla kohti Baltimorea. Kävelin kävelin ja kävelin ja nautin lämmöstä. S lähti NYCiin aamulla joten mä lähdin sitte evakkoon, mä varasin itelleni hostellin jostain Chinatownin läheltä ja 20min kävelymatkan päästä Union Stationista. Baltimoreen mä starttasin tosiaan siinä kuuden aikaan aamulla ja sinne menin vain siksi, että mulla oli tosiaan mun viikonloppukurssi Lithnicumissa.

Mun iki-ihana lukujärjestys. Mä en saanut mahdollisuutta ees valita mun tunteja joten mut oli laitettu just niille kaikista mielenkiintosimmille tunneille: health, american history, creative writing jne. JEE. Varsinkin toi Health oli kyllä sen verran huvittavaa että ..... kuulin kyllä ihan hirveitä juttuja, en viitti ees jakaa. Tuli mieleen kyllä vähän jotkut terveystiedon tunnit : DD Ja toi creative writing, yhteensä 4h pelkkää kirjottamista. Just niin mun juttu. Ei ihan lähtenyt mutta suoritin kuitenkin koko vkonlopun kunnialla ja nyt on ne kaikki 6op kasassa. 

Baltimoresta tosiaan sitten sunnuntaina siinä puol kuuden aikaan illalla otin bussin BWI- lentokentälle. Mun oli pakko laittaa mun laukku ruumaan koska siellä oli liikaa sellasta tavaraa mitä ei saa olla käsimatkatavaroissa. No ei siinä, kuulin juttua että jossain on joku myrsky mut aattelin, ettei se nyt mua koske. Kunnes menin läpi turvatarkastuksesta ja taivas oli ihan pikimusta. Ja salamoi ja jyrisi. Terrrrrve! Kattelin siinä kelloa kun mun lennon piti lähteä kello 7.15pm mutta konetta ei näkyny vielä siinä kello 7.10 aikaan, että joo terve mahdanko päästä tänään kotiin. Sitten tuli ilmotus: "Kone ei oo vielä maassa, että lähtö venyy ainakin sen 30min, tossa 20min päästä katotaan uudelleen mikä on tilanne mutta huonolta näyttää." JES. Siinä vaiheessa sellanen, että ei helv mä en pääse tänään kotiin ja joudun nukkuu täällä kentällä. No soitin sitten mun hosteille, ne ei vastannut ja mun puhelimen akku alko olee vähissä. Kaiken piti mennä just niin kohalleen sillon. Mulla oli siis jatkolento taas Dallasista Denveriin ja vaihtoaikaa se 50min. Kattelin kelloa siinä kasin aikaan kun kone oli maassa mutta kukaan ei saanut lupaa lähteä, että terve en ikinä enää ehdi sille lennolle. Menin sitten siihen tiskille kyselemään, että joo millos sitte on se seuraava lento Dallasista aamulla. Kello 7.20am. Loistavaa!! 

Päästiin sitten lähtemään siinä puol ysin aikoihin Baltimoresta, mutta mulla ei ollut enää mitään toivoa päästä mun jatkolennolle joten mut buukattiin siihen ensimmäiselle aamulennolle. Ja se tiesi sitä, että mähän olin yötä Dallas Fort Worthin kentällä : D Oli oikeen mukava yö voin kertoa, mutta oonpahan senkin nyt sitten kokenut! Niillä kahden tunnin yöunilla koneeseen kohti Denveriä ja nukahdin sitten ennen kun päästiin ees ilmaan, heräsin kun lähestyttiin Denveriä.

Kun sain kaikki mun kamat kokoon niin suuntasin autolle ja ajoin kotiin. Olin aivan poikki koko päivän mutta jostain sitä energiaa sai sen verran, että jaksoin tavata Rn illalla. Jotenkin se meni siihen, että sitten loppujenlopuksi jäin sen luokse myös yöksi.

Nää kaks kuvaa on otettu koneesta. Ekassa Baltimore ja toisessa Dallas!!!♥


Kaikenkaikkiaan ihan loistava reissu, lämpöä riitti ja oli hauskaa! Menisin uudelleen ihan millon vaan : ) Mutta näiden kuvien ja stoorien myötä, hyvät alkavat viikonloput kaikille ja palataan asiaan ehkä piakkoin !!!

no name

Heellloooou!

Tuli tosta järjettömän mielikuvituksellisesta otsikosta mieleen, että täällä voi ottaa highwaylta sellasen exitin, jonka kyltissä lukee No Name : D 

Anyway, asiaan eli se on kuulkaa ystävät rakkaat toukokuu nyt, jo 8. toukokuuta. Ja mä kuvittelin, että tää olis aurinkoinen ja lämmin kuukausi. Noh, en ihan ollut oikeessa. Nimittäin toukokuu alkoi näissä merkeissä:


Että ihan vaan sen toukokuun kunniaksi! Jos huhtikuun viimeisenä viikonloppuna voin olla shortseissa ja t-paidassa niin toukokuu alko sitte about +2 asteessa maximissaan ja sellasella kevyellä 15cm lumikerroksella. Että jeejee. Mulla oli myös viimeinen koulupäivä sinä samaisena päivänä, eikä mun oikeestaan tarvinnu olla töissä. JEE!

Mä olin tossa viime viikonloppuna lacrosse mom! Siellä mä istuin kentän laidalla lähes koko lauantain kattomassa Dn pelejä. Menin myös kattomaan In jalkapallopeliä siinä puolenpäivän maissa. 
Siellä se mun #41 on. Että se on pieni !!

Mun mielestä oli ihan mahtavaa kuulla kun koko joukkue kokoontui yhteen ja tsemppas itteään. Sitten ne huusi seuraavasti: "Who are we playing for?" "For number #12". Numero 12 tossa joukkueessa oli viime vuonna Taft Conlin, joka oli mun pojan Dn hyvä ystävä. Taft kuoli vuoden 2012 tammikuussa lumivyöryssä samalla kun oli laskettelemassa mun pojan Dn ja muutaman muun kaverin kanssa. Taftin äiti oli myös katsomossa ja kun kerroin, että pojat kunnioitti Taftin muistoa niin se alkoi itkeä. Hirveen surullista!!! Jos joku haluaa lukea Vail Dailyn artikkelin aiheesta niin se löytyy täältä. Mun nuorin tyttökin tossa tammikuun aikaan niin oli itkenyt koulussakin sen takia, koska Taft oli tosi hyvä kaveri koko mun perheelle. 

Jos mä olin lacrosse mama viikonloppuna ni ehdin mä myös olemaan soccer mom!! : D Mä oon ollu hirveen ahkera viikonloppuna, molempien poikien peleissä koko lauantai. Huhhhuh. Mutta siis mulla oli eväät: kuivattuja mansikoita ja vettä NAM! Harmi, että ilma oli kylmä ja sateinen ni ei voinu olla ihan kesäpiknikillä, piti ottaa talvitakki mukaan. Hyrr.


Kattelin tänään sitten Suomi - USA jääkiekkopeliä, koska se tuli ihan telkkarista täällä. Mä en tiiä yhtään lähettääkö nää muita pelejä kun Jenkkien pelejä. NBC Sports Network on kuitenkin mun ystävä, mä katon sitte Jenkkien pelejä jos en Suomen vastaavia saa kattoa. Olis kyllä kiva nähdä toi seuraava, Venäjä - Suomi (löylytys luultavimmin). Simba istu mun vieressä ja jossain välissä se kävi makuulleen ja sitten se olikin jo unessa. Voi vauvaa. Hirveen rankka elämä. Siinä sohvalla se vieläki makas ku tulin sitte neljän aikaan lasten kanssa kotiin.


Eipä tänne nyt sitten muuta, mitään sen ihmeellisempää. Voitteko silti ymmärtää, että mulla on jäljellä sen kolme ja puol kuukautta???? A P U A paniikki iskee pian. Ehkä tästä nyt rauhotun ja käyn nukkumaan, että jaksan huomenna taas kattoo kiekkoo !! Rankka elämä kyllä. Puspus moimoi kaikille ;)

spring back to vail , or no?

Jaaahas, taas on kulunu yli kaks viikkoa ku viimeks mitään kirjottelin !! Apua. Mun pitää ihan tosi parantaa mun tapoja. No ainakin mulla on aikaa nyt kun en enää laskettelemaankaan pääse.

Meillä kausi tosiaan loppui viime viikonloppuna. Kunnes sitten maanantaina ja keskiviikkona lunta tuli oikeen urakalla, enkä kyllä nyt edes huijaa. Täällä tuli yhteensä kahtena päivänä sen about 80cm. Seuraava kuva on postattu Facebookiin maanantaina ....

Mutta mikä parasta siis oli se, että vielä tänä viikonloppuna pääsi laskemaan !!! :D Ilo oli ylimmillään kun sen torstaina kuulin, vaikkakin olin jo ehtiny pakkaamaan kaikki mun laskettelukamat jonnekin vaatehuoneen nurkkaan. Lauantaina olin laskemassa ja oli kyllä tosi hyvä päivä uudella lumella. Laskin mm. sellasen rinteen kun Hairbag Alley joka nimensä mukaan oli sellanen kapea kuja keskellä metsää. Ja kumpareinen. Mutta en kaatunut siellä! Kaaduin kyllä muuten kerran aika pahasti ja nyt on ranne pikkasen kipeä, mutta eiköhän se tästä.

Otin muutaman kuvan meidän pihasta tiistaina (vasta sen jälkeen kun mun host isä oli aurannut sen, harmi koska olisin halunnut näyttää miten paljon sitä lunta oikeesti oli. Kävelin mun polveen asti olevissa saappaissa ni ihan tosi hyvä ettei se lumi mennyt sisään mun saappaisiin!!! Ja tää on ihan hullua koska nyt on huhtikuu, eikä esim. helmikuu jollon tää olis ihan normaalia. ¨
Ei sillä etten tykkää lumesta mutta toi määrä oli ihan pikkasen liikaa jopa mulle!! No siitä lumesta ei kyllä oo paljon tietoakaan enää. Mutta ihan pakko sanoa, että kyllä näistä kuvista tulee taas se Winter Wonderland fiilis!! : ) Odotan kyllä sitä kesää.

Jotta voin pitää mun uusia Converseja ja shortseja!!!! Musta tuntuu silti, että siihen menee vielä hetki jos toinenkin ennenku niin lämpimät kelit saadaan tänne. Luntakin voi kuulemma sataa vielä kesäkuussa, että onnee mulle : D Mutta mikä parasta, mä kuulin, että saan pitää kesäkuussa oikeen kunnolla lomaa mikä helpottaa mun mieltä ihan pikkasen. Ja toinen ihan kiva yllätys oli mulle tässä ku kattelin kalenteria, että joooooo oo mulla on jäljellä enää vähän yli neljä kuukautta !!!! Kuvitelkaa. Musta tuntuu, että oon ollu täällä vasta vähän aikaa ja pian sitä pitää jo alkaa harkitsemaan mitä kaikkea lähetän Suomeen (jos lähetän) vai raahaanko miljoona matkalaukkua mukanani. Tajuttoman nopeesti aika kuluu .....

Oon nyt päättänyt, että mähän nyt rupeen elää hetkessä ja nauttii näistä viimisistä kuukausista ihan täysillä. Toinen asia, jonka suhteen oon tehnyt päätöksen on mun tulavaisuuden pläänit (ellei tässä nyt viiden päivän aikana mikään kovin hirveesti muutu). Helpottaa hiukan kun ei koko ajan tarvii olla miettimässä mitä sitä sitten tekis.
Mutta eipä mulla muuta, oon nyt vaan erittäin onnellinen ollut viimiset ...... no , kauan niin en oo vaan ehtiny kirjottelee teille. Ehkä parannan tapani ja hoidan pari juttua mitkä mun on pitäny kuvailla jo aikapäiviä sitten : D Hyvää viikkoa kaikille, meikä menee nyt nukkumaan (kello 10pm!!), olen äärettömän väsynyt vaikka mitään en tehnyt tänään, ehkä just sen takia. Besitos!!

weekend fun -- sneak peek

Eipä mulla sitten muuta. Mun ekat viralliset kuvat laskettelemasta tuli otettua viikonloppuna!! Ja laskettelin enemmän ku ikinä -- hiukan vajaa 10,000ft eli mitä se nyt on jotain ihan pikkasen vajaa kolme kilometriä! Ihmekös tuo jos jalat on vieläki jumissa :D

PS. sen jälkeen ku Henriikka ja G lähti maanantaina kello 7lta niin täällä on satanut lunta lähes taukoomatta, oli tänään sentään aurinkoista mutta mikä pahinta, loppua ei vielä näy! Tän myrskyn pitäis kestää torstai-iltaan asti ............ Että voi terve ku en vaan voi olla kotona vaan täytyy ajaa autoa.

PPS. Taas tulee hyvä viikonloppu kun isä, KJ, I ja H on Utahissa hiihtokisoissa ja kotona on vaan minä, D ja äiti. Muut tulee kotiin Utahista lauantai-illalla joten sunnuntaina varmaan tarvii tehä muutama kuskaus. Sitten host äiti lähteekin jo Washington D.C.hen sunnuntaina joten tulee rankka alkuviikko.

colorado - winter "wonderland"

Niiin, onhan tää talven ihmemaa. Välillä. Ei tänään. Jos täällä tosiaan paistaa n. 300 päivää vuodessa aurinko, mikä on ihan sika makee juttu niin se loput 65 päivää voikin sitte olla tätä .....
Ja arvatkaa huvittaisko tossa kelissä ajaa tuolla highwaylla?? NO WAY. Tai ylipäänsä missään. Meidän tie on jo niin hirveen lumikerroksen peitossa, että toi auto heittelee ihan miten sattuu ja ihan kiva ajaa sellasta tietä ylös, niitä mäkiä!! : ( Kerroin jo hosteille, että mulla oli tosi epävarma olo ratissa. Mulla ei ikinä oo ollu huono fiilis autossa mut tää oli eka kerta. Ajoin sitten ku hain lapsia niin highwaylla 30mph niinku kaikki muutki, meni siinä hetki jos toinenki et päästiin kotiin asti. Ei mulla muuten mitään väliä oo mutta tiedän, että mulla on aika kallis lasti kyydissä ja pelkään ihan vaan niiden puolesta. Meinas tänään kyllä kolarikin tulla, kävi sitten niin lähellä kun vaan voi, olin ihan kiinni toisessa autossa mut ei onneks mitään pahempaa. Huh, kyllä hyppäs sydän kurkkuun voin kertoa!
Anyways, ehkä tästä selvitään jotenkin! Mua auttais paljon jos tää meen tie esim. aurattais ni olis paljon helpompi päästä ylös ja autonki sais jotenki hallintaan. Yks ihan uskomaton ja pelottava juttu tapahtu tänään Glenwood Canyonissa nimittäin ......

(kuva täältä)
..... tollanen kiva ison auton kokonen "kivi" tippu tuolta vuorelta keskelle tietä. Onneks kukaan ei ollut alla tai edes loukkaantunut mutta miettikää miten olis voinu käydä! Mä just ajoin tota tietä lauantaina Glenwoodiin niin ihan kiva, sitä vaan miettii, että olis se voinu ihan millon vaan tippuu vaikka mun niskaan. En tiiä miten ja ennenkaikkee millon ne meinaa saada ton pois sieltä mutta kai niillä keinot on! Onneks ei tarvii ajaa tohon suuntaan nyt ainakaan hetkeen.

Viikonloppu oli huipuin pitkästä aikaa koska Henriikka ja G oli täällä laskemassa mun seurana!  Ne lensi Pohjois-Carolinasta tänne G torstaina ja Henriikka perjantaina. Meillä oli ihan huippua. Ne tuli lauantaina Aspenista illalla ja sitte syötiin ja mentiin meille ja istumaan Vailiin loppuillasta. Mä kävin kuitenkin lauantai aamupäivällä hiihtämässä Vailissa.

Olin niin innoissani, kun pääsin kunnolla hiihtämään ku ei siellä Beaver Creekissä voinu olla ku se oli vähän turhan rankkaa! No ei toikaan mitenkään kovin helppoa ollut, vaikka tasasta maastoa olikin. Olin niin poikki ja hengästyin tosi helposti enkä saanut kunnolla henkeä ni oli pari kertaa pakko pysää vähäks aikaa ja yrittää vetää henkeä. Mut hauskaa oli, tapasin myös mun host isän siellä ladulla! :D Se oli huvittava yhteentörmäys. Sekin kyllä sano, että oli tosi raskasta. Mutta hyvää kuntoilua ja jalat oli ihan hyvässä hapessa sen jälkeen. Hiihdin jonkun 45min. Ja todellakin meen uudelleen! Musta on oikeesti tullut ihan hullu täällä, oon liikkumassa ihan koko ajan, oon addikti. Koukuttanu itteni nyt lasketteluun ja hiihtoon plus saliin ja uimiseen. Jos se kesäkuntoon 2013 tapahtuis tänä vuonna!??!?! Luultavasti ei .....

Mutta, sunnuntai sisälsi sitten tätä:
Anteeks nää kaikki kuvat rinteestä! Mä en vaan voi olla jakamatta niitä ku niistä tulee tosi hyvä fiilis mulle itelle, toivottavasti myös teille : ) Mä ehdin olemaan rinteessä vaan joku vajaa nelisen tuntia mutta oli niin hauskaa tyttöjen kanssa ja onneks sääkin selkeni heti ku mä pääsin sinne! Ekassa hississä ollessani mun kanssa samaan aikaan tuli sellanen poika joka alko juttelemaan ja puhuttiin sitten kaikkea ja kerroin, että haluisin kovasti jäädä enkä mennä kotiin niin se tokasi siihen vaan, että no siihen on ihan yksinkertanen ratkaisu, matka Vegasiin ja kolme vuotta naimisissa (kuulemma ei tarvii olla muuten ku paperilla) ja sitten voi ottaa eron mut saa pitää Green Cardin. Kuulosti hirveen hyvältä mut ei ehkä kuitenkaan ....

Mulla on jalat vieläkin kipeet laskemisesta, oli sen verran rankkaa tulla alas sieltä ihan vuoren huipulta useemman kerran! Pohkeet sattuu eniten mut ehkä ne tästä. Ja aika hapoilla pari kertaa oli jalat ku laski ihan jatkuvasti alas ilman kunnon taukoa. Huomenna taas laskemaan, toivottavasti ei sada lunta niin paljoo kun tänään, kuolen muuten sinne :) Niin ja siis mä edistyn jo ihan hyvin, vauhti alkaa olemaan jo ihan hyvää, pysyin jopa tyttöjen perässä ihan kohtalaisen hyvin, enkä kaatunut muutakun kerran sitte ku olin jo melkein pysähtyny ku iskin sauvani niin, että suksi meni siihen päälle ja sitten siitä kauniisti kyljelleni! Hups.

Ja olen syvästi pahoillani tästä hiljaiselosta, myönnän sen ihan suoraan oon vaan ollut laiska, saamaton. Ne ostokset on tulossa kunhan saan kaikki kuvattua, oon jo puolet unohtanu mitä ostin ni siksi vähän kestää :D

Peace out! Toivottavasti teillä oli hyvä viikonloppu 

brutus

Okei, jos viimeksi itärannikolla oli Sandy niin me saatiin osamme täällä Coloradossa lumimyrsky Brutuksesta. Perjantaina oli vielä ihan normaali päivä, vähän alko pilviä näkymään illemmalla ennen auringonlaskua ja sitten seuraava asia olikin kun heräsin lauantaiaamuna ja katsoin ulos ovestani niin oven edessä oli sellasen ainakin viistoista senttiä lunta. Ohhhoh. Ja sitä oli siis joka paikassa sen viistoista. Not again. Olis ihan kiva jos toi lumi nyt pysyis toisin kun viime kerralla. On kyllä vähän hurjaa ajaa tuolla highwaylla lujaa! Ja samoin noi ylämäet jos ne jäätyy niin mä en ikinä tuu pääsee niitä ylös asti. Sen takia toivoisin, että asuisin nyt jossain tasasella..... mutta kai se on vuoristossa vähän mahdotonta. No, oon sitte varmaan tosi hyvä ajaa ylämäkiä kun tuun pois täältä. Harmi ettei Tampereella tai Porissa hirveesti oo noita mäkiä, ei ainakaan samalla tavalla kun täällä.

Meillä ei sentään ollut se pahin myrsky täällä. Jotain hajanaista sadetta mutta ton kartan mukaan meillä tuli eniten lunta. WHAT. Montana ja North Dakota oli kai ne paikat, jossa myrsky aiheutti eniten vaikeuksia. Mutta yksi hyvä juttu tässä on. Laskittelu!!! Vihdoin ne ehkä saa tehtyä ne rinteet valmiiksi nyt kun on oikeeta luntakin. Ja samoin näyttää olevan myös Renossa, Kaliforniassa, josta taisin jo mainita aiemmin, että siellä on ne pari hyvää laskittelukeskusta jonne voin myös mennä!! Joten tästä se lähtee, vuoden 2012 hiihtokauden avaus countdown. Only 5 days to go! :)