who am i

Who am I really? Se onkin hyvä kysymys. Mua voisi kuvailla ehkä jotenkin näin: 20-vuotias ikäkriisistä kärsivä yliopisto-opiskelija, pohjoismaiset kielet ja espanja opiskeluaineina, pelkää käärmeitä ja kaikkia muitakin pieniä elukoita (kuten hyttyset, ampparit jne.)

Enempää en osaa itestäni sanoa oikeesti - oon niin huono kertomaan itestäni.

What do I like? Tykkään kesästä, kavereistani, kaikesta ihan hullusta ja järjettömästä, rakkaasta veljestäni ja muusta perheestäni, elämästäni ylipäänsä, Espanjasta, siitä että aina on joku jolle voin kertoo asioista, joku joka kuuntelee ja urheilusta (ja voin kertoo, että rrrrakastan ylikaiken niitä urheilijoita aahhh). Tää idiootti vois täällä päässä vaikka lopettaa tän hymyilemisen (lue: kuolaamisen) :D Olympialaiset on tällaselle kun minä parasta aikaa kun näkee esim. juuri parhaillaan puolialastomia uimareita. Miten taas eksyin vähän aiheesta.....
Oon just niin tällanen.

Mut sanokaahan, kuka voi sanoa tälle ei? NO ONE! ;)

(kuva täältä)
God bless America for Matthew Anderson!!

What do I do? Tällä hetkellä siis oon töissä, mutta nekin loppuu onneksi ihan pian ja sitten pitääkin hoitaa kaikki viimiset asiat, jotta pääsen lähtemään Jenkkeihin. Lähtö on siis tosiaan 27.8 joskus aamulla ja oon tässä miettinyt sitä bucket listiä........

Tässä nyt muutama asia mitkä on päässy siihen listalle:

• yöuinti meressä hyvässä seurassa
• Särkänniemi + Tampere-tytöt
• kavereiden kanssa viimiset treffit ja hengailut
• baareilu

mutta niin monta asiaa mitä en oo ees ehtiny vielä miettiä, jotka haluun toteuttaa!!

first

This is it. Blogi pystyssä. En olisi uskonut miten nopeesti tää menee tähän, aina ajattelin, että en halua tehdä blogia koska mulla ei oo mitään sanottavaa - ja totta puhuakseni, en tiedä onko minulla edes nyt mitään sanottavaa. Hirveen kiva. Yritän nyt kuitenki pitää tätä pystyssä ja päivittää sitten sitä tahtia kun ehdin.

Ahyhow, minä - yliopisto-opiskelija since 2010 - päätin ottaa elämästäni Suomessa pienen breikin ja pakata laukut kohti suurta maailmaa Amerikassa. Tarkoitus siis on lähteä au pairiksi koko ensi vuodeksi ja tulla sitten takaisin opiskelemaan (jos vaikka saisin päähäni miksi haluan isona). Lähtö on jo ensi kuun lopussa mikä ihan vähän hirvittää koska mulla on vielä miljoona asiaa mitä pitää hoitaa mm. viisumi. On tässä nyt viime viikot tehtykin kaikkea mahdollista. Mun pitäis myös tehdä bucket list mitä haluan tehdä ennen kun lähden Suomesta.

Haikeus koitti jo eilen eräissä toisissa läksiäisissä - en tiedä mitä siitä tulee kun pitäisi ihan aikuisten oikeasti hyvästellä kaverit, perhe ja muut tutut vuodeksi. Itken varmaan silmät päästäni vaikka tiedän, että kyllä ne kaverit täällä odottaa. Oon silti niin onnellinen että pääsen lähtemään etten meinaisi pysyä housuissani.

(kuva täältä)

Miksi olen nyt tässä tilanteessa? Itse asiassa, se on hyvä kysymys mutta luulen, että tämän vuoden alussa ollut matkani Etelä-Kaliforniaan teki sen että haluan ehdottomasti uudelleen Jenkkeihin. Tällä kertaa lähden Coloradoon, vuoristomaisemaan Denveristä noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä.

Tän enempää mulla ei oo tällä kertaa, mutta have no worries, yritän tosiaan päivittää tässä vielä ennen kun lähden ja sitten todellakin kun olen siellä niin saatte kuulla elämästä jenkkiperheessä ja Coloradossa.