paris to china to colorado

And back again. Enää hei kuulkaa vajaa kaksi viikkoa töitä. Tasan kahden viikon päästä mä oon koneessa kohti mun ekaa kohdetta ja siitä starttaa mun kuukauden mittanen matkustus, ennen paluuta Suomeen ja koulun penkille. Blaa.

Aattelin nyt laittaa muutaman kuvan tänne, jotta näätte minne kaikkialle on tarkotus mennä matkustelemaan! Arvauksia saa heittää kehiin, mä en aio valottaa niitä ennen kun sitten itsessään siellä ollaan :)

Kuvat Googlesta.

Arvauksia??? Monet mun kavereista jo tietää minne oon menossa, joten teitä ei lasketa mukaan jos tiedätte nää :D Mutta nyt kun alkaa kaikki asiat olemaan hoidossa tän osalta ni voi sitten alkaa rentoutumaan sen suhteen. Toki muutamia muita juttuja tän lisäksi on vielä hoidettavana ennen Suomeen paluuta, että ei se työmäärä tästä vähene.

Enivei, viimiset viikot lähdössä käyntiin, katsotaan mihin tää menee tästä!! Tän viikonlopun vietän varmaan noiden mun ihanien brassien kanssa ja sitten viimisen viikonlopun haluaisin vapaaksi niin voisin mennä moikkaamaan mun ns. boyfriendiä Dtä vaikka Breckenridgeen vielä viimisen kerran ;) Katsellaaaaan.

neljä. four. vier. cuatro. fyra.

Niin. Että vajaa neljä viikkoa täällä jäljellä. 

Minne on kadonnu mun elämä täällä? Pikkuhiljaa kun tässä ollaan lähestytty lähtöpäivää, niin oon huomannut, että kadun aina vaan enemmän päätöstäni lähteä takaisin Suomeen. Ja mä en sano sitä paikkaa enää ees kodiksi, koska Colorado on mun koti.

Mun elämä on täällä niin paljon parempaa kun Suomessa. Onhan mulla perhe ja kaverit Suomessa, joita en vaihtaisi pois vaikka mikä tulis, mutta oon ollut täällä onnellisempi kun koskaan ennen. Mä en tiedä mikä sen tekee, luultavasti perhe, muut ihmiset ja kaverit, ja tää ympäristö. Kaduttaa niin paljon, että mun elämä Suomessa tulee olemaan yhtä tuskaa. Ja kuten muutama ihminen on jo todennut, niin aina kun avaa uuden oven ni tiedostamattaankin sitä sulkee toisen ... Mä en halua, että se sulkeutuva ovi on Colorado. Mä en halua, että se on nää ihmiset. Mä en halua, että se on mun host perhe. Yksinkertaisesti, mä en halua sulkea ovea tälle. Jenkeille.

Olin sunnuntaista tiistai aamuun asti Denverissä, Lakewoodissa, ja tiistaina iski se totuus päin naamaa kun Henriikka laittoi mulle viestin, että meidän lennot takaisin Suomeen on nyt buukattu. Istuin bussissa hiljaa yksin, ahdistuneena. Katoin ulos ikkunasta ja melkein itkin. Nyt se on totta, nyt se on todellista että mä oikeesti jätän tän maan taakseni. Koko bussimatkan Denveristä Vailiin pidättelin itteeni, etten ala ihan julkisesti poraamaan kun mikäkin pieni lapsi, mutta kun pääsin vihdoin kotiin se iski. Olin matkalla itseasiassa ruokakaupasta kotiin, ja siinä automatkalla kuuntelin sitten musiikkia, ja Snow Patrolin Chasing Cars sai mut sitte itkemään. Itkin itkin ja itkin siinä samalla kun ajoin. Mulla tuli vaan niin paha olla. Mua sattui, tai sattuu edelleen. Ja en edes tiedä, mikä mua satuttaa eniten. Musta tuntuu, että ihmisten jättäminen sattuu eniten. Mun paras kaveri täällä, T, kertoi itse mulle kolmisen viikkoa sitten samaa, että kun hän sai lentotiedot niin pari seuraavaa päivää se oli itkenyt. Mä luulin, että olisin vahva, mutta se sai mut ainoastaan tajuumaan (enemmän kun sitä ees ajattelin) miten paljon hyvää täältä oon saanut ja miten vaikeeta tulee lähtemisestä.

Mun on hyvin vaikeeta ees ajatella mun travel monthia, kun tuntuu, että kaikki mitä saan irti itestäni just nyt, on itku. En nyt sano, että tunnen kipua fyysisesti, mutta henkisesti tää on erittäin raskasta. Toivon, että pystyisin nauttimaan vielä mun neljästä vikasta viikosta täällä Coloradossa, mutta vaikeeta siitä tulee joka tapauksessa. Mun on myös pakko alkaa psyykkaamaan itteeni henkisesti, että oikeesti oon menossa takasin. Pitää hoitaa miljoona juttua taas kun tuun takas, mikä ei yhtään helpota mun muutenkin superkiireistä alkusyksyä. 

"When one door closes, another opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door that we do not see the one which has opened for us."
- Alexander Graham Bell

Tänään ostin itseasiassa sellaset ilmatiiviit pussit johon voin pakata mun talvitakit jne paksut neuleet, ja ne mahtuu pienempään tilaan. APUA kun mun laukusta tuli painava, pitää vissiin vähän keventää, mutta en tiiä mistä päästä!! Ja pakko myös alkaa lähettämään tavaraa Suomeen, koska en saa kaikkea millään mahtumaan kahteen matkalaukkuun ja ihan periaatteesta en ota kolmea mukaan travel monthille.

Vielä viimeisen kerran lähdetään Tn kanssa ulos perjantaina, koska se lähtee ensi perjantaina sen travel monthille. Tää viikonloppu on siis omistettu hauskanpidolle ainoastaan! Katsotaan minne päädytään tällä kertaa : ) Hyvät illan/päivän jatkot missä ikinä meettekään. 

pre / post surgery

Hellouuuu kaikki!

Mä oon nyt täällä päässä päässyt pikkasen jo elämään kiinni, nyt pystyn jo kävelemään ilman Stevea & Frankia aka mun keppejä. Haha. Ja sain mun jalasta pois sen hirvittävän kääryleen. Silti joudun kävelemään tollasen hirvittävän kengän kanssa YÖK. Mutta kai se on pakko jos haluan parantua.

Tuntuu ihan kummalliselta yrittää liikuttaa tota varvasta koska tuntuu, että se on niin jäykkä kun olla ja voi, ja tuntuu, ettei se liiku mihinkään. Sattuu. No kai se toiv siitä mahd nopeesti. Mä nään mun lääkäriä vielä päivää ennen mun travel monthia, niin sillä sen pitäis sitten olla kunnossa.

Että sellasta. Lippuja ja lappuja sai lukea ja täytellä ja tota laskuakin oli "mukava" lueskella. Antibiotit on nyt jo syöty loppuun mutta kipulääkkeitä ei tarvinnut käyttää kun leikkauspäivänä. Toivon nyt tosiaan pikaista paranemista.

Meikä lähtee Denveriin tossa sunnuntaina, jossain välissä aamulla kaiketi. Oon tiistaihin asti mutta yritän saada teille siihen mennessä jotain uutta matskua. Ja tää leikkaus asia jää nyt unholaan tän jälkeen, ellei teillä oo kysyttävää tms mitä haluatte ko. aiheeseen liittyen tietää. 

still going strong . or not

Helllou !

Aattelin vaan teille ilmottaa, että valitettavasti mä oon vielä hengissä täällä päässä. Shame. Ei vaan, oon onnellisesti päässyt yli mun leikkauksesta. Perjantaina kun kotiuduin ajattelin jo, että voisin teille kirjoittaa mutta olin sen verran lääkehöyryissä, että sammuin jo kun kattelin leffaa. Että en sitten kirjotellut. 

Pikkusen mun leikkauksesta, siis mulla oli mennyt jänne poikki mun yhdestä varpaasta ja se piti sitte korjata. Hoitajat soitteli mulle koko torstaipäivän ja kyselivät kaikennäköstä sukuhistoriaa jne mitä sairauksia sulla on bla bla bla mitä pukee päälle. Eräs hoitajakin taisi puhella sen puolituntia, onneks mulla oli aikaa kuunnella sen juttuja vaikka ne oli ne ihan samat asiat melkein kuin se edellinen hoitaja oli multa kysellyt. Huoh. No ei siinä, sitten torstaina menin suihkuun niinkun käskettiin ja pesin itteni sellasella antiseptic -pesuaineella, tiettekö sellasen hirveen puhdistavan hajun ? No se haisi ihan sellaselta, iu !! Menin kiltisti nukkumaan siinä kympin jälkeen kun piti herätä 5.50am. J tekstas mulle siinä kahden aikaan yöllä, että miksen oo sen luona. Hmm, maybe koska mun pitää mennä leikkaukseen aamulla bro! : ) Kiitti kun herätit btw. 

Heräsin perjantaina siinä ennen kuutta sitten kiltisti ja puin päälleni löysät vaatteet kuten käskettiin. Suuntasin yläkertaan ja kun mähän en saanut mitään syödä/juoda niin en herännyt sen aikasemmin, muuten olisi varmaan houkutukset vienyt mennessään. Mun host isä oli samaisena päivänä töissä sairaalassa joten se toi mut sitten sinne pre-op huoneeseen, jossa mut valmisteltiin leikkaukseen. Se oli mun kanssa siellä about tunnin verran ennen kun sen vuoro alkoi, oli ihanaa olla joku tuki siinä vieressä vaikkei se omaa perhettä ollutkaan. Sitten ne hoitajat laittoi mut pukeutumaan siihen erittäin kauniiseen sairaalakaapuun, yök. Ja sukkiin. NAM, kyllä te tiedätte. Ja sen allahan ei saanut olla edes alushousuja. No ei siinä, sitten istuin siinä sängylläni kun Mr. Michael tuli ja laittoi mulle sellasen letkun tohon käteen. Mä VIHAAN neuloja, siis hmmm mun piti vaan laskea sataan kun se sen laittoi. Kysy vielä, että sanonko kun laitan sen, olin vaan että ei kun laitat vaan, etkä mitään sanele mulle ok? Hyvin se meni onneksi. Sitten kaikki muut hoitajat tuli kyselemään what happened ja kyselivät mun nimeä ja date of birthiä (DOB). Mun lemppari oli mun anestesia lääkäri, Gordon. Se oli hyvin lepposa. Ja oikeesti luuli, että oon jenkki. Ei ihan ymmärtänyt kun sanoin, että joo oon Suomesta. Enivei, sitten oli aika valmistella mut leikkaukseen. Mun lääkäri Dr. J.P. Elton tuli kyselemään miten voin, ja anestesiasta jne. Sen jälkeen muistan tasan yhden hetken, sen kun Gordon laittoi mulle jotain sen letkun kautta, sen jälkeen alkoi päässä pimetä. Seuraavan hetken, jonka muistan oli kun heräsin parisen tuntia myöhemmin samasta paikasta ja jalka jokseenkin pienessä paketissa. Ja erittäin sekavassa tilassa. Kesti hetken jos toisenkin ennenkun ihan tajusin missä oon ja mitä on tapahtunut. Otettiin siinä sitten mun PT:n kanssa pienet askeleet keppien kanssa ja sitten vähän ajan kuluttua mä pääsinkin jo kotiin. Mun meksikolainen au pair kaveri tuli mut hakemaan ja vei aamupalalle ja kotiin. Koko päivän makasinkin sitten sängyssä, KJ auttoi mua kun pyysin vettä tms muuta apua. Se kattoi mun kanssa leffan, Despicable Me:n, mun sängyssä, jonka aikana mä sitten nukahdin. Heräsin siinä jossain vaiheessa loppua ja sanoin KJ:lle, että otan nyt pienet unet jooko, että ei pysy silmät auki. Koko päivän olin ihan sekasin, ja lääkehöyryissä. Loppujenlopuksi mä sammuin illalla siinä ysin jälkeen ja nukuin aina puol kymppiin asti lauantaina, eli kevyet 12h unet. Olin vaan niin väsynyt kaikista lääkkeistä että todellakin tarvitsin sen.

No, mitä tulee sitten tohon raha puoleen mun leikkauksen osalta niin voin kertoa, että tuli erittäin kalliiksi. Olisin varmaan päässyt helpommalla tulemalla Suomeen ja leikkauttamalla sen siellä. Niin, en nyt mainitse paljon mä itse jouduin maksamaan, mutta kun kävin sen tänään maksamassa niin sain sellasen kuitin jossa oli eritelty se koko summa. Mun leikkauksen, ja kaikkien mitä siihen ympärille kuului, PT, anestesia jne hoitajat, lääkkeet, ja se pelkkä sairaalapaikka maksoi yhteensä yli 11,000 dollaria. Että ÄLKÄÄ LOUKATKO ITTEÄNNE NIIN PAHASTI ETTÄ JOUDUTTE LEIKKAUKSEEN. Nimittäin toi au pair vakuutus ei korvaa kun johonkin pisteeseen asti siitä leikkauksesta, mä sain siitä vasta tietää siinä torstaina : ( No toivon, että se nyt tulee kuntoon, tai parempi olisi. 

Mutta oonpahan yhden kokemuksen rikkaampi, vaikka oonkin nyt köyhä sen takia. Kaikki täällä on silti pitänyt musta huolta, kaverit kyselee miten jakselen ja tarvinko mitään. Mun perhe on ollut hyvin ymmärtäväinen tän suhteen, mikä on erittäin jees. Huomenna kuitenkin töihin, lähden Boulderiin ajelemaan! Ajoin jo tänään autoa, ja hyvin se sujui, paremmin kuin toi kepeillä kävely mikä jo 10min jälkeen on hirveen rankkaa. Mulla alkaa taas perjantaina sellanen kiva kahden viikon laiskottelujakso koska mun perhe lähtee pois, wuhuu. No onpa ainakin aikaa parannella itteäni sitten !! 

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut parempi viikonloppu kun mulla, kuullaan taas jonain päivänä. Jos teillä on hei jotain ehdotuksia postausten suhteen niin ehdotuksia saa heitellä kehiin tonne kommentteihin tai sähköpostiin : )

Besitos, mä meen nyt nukkumaan. 

there's always a first time for everything , so they say

And in this case, not in a good way. 

I had such a good Tuesday. I came home from B's house at 7am and wasn't even tired at all. Took care of the kids, Skype with friends and so on. Nothing abnormal. Until I was moving this picture frame I had taken out couple of days before. I didn't need it so I wanted to put it back in my closet. Nicely I grabbed it, but the back of it was not properly attached and so the glass part came out and landed straight on my toe. Well, it doesn't sound bad until I say, yes, it landed the sharp edge first and after I had a hole even in my sock I was wearing. Imagine what kind of damage it made to my toe. A HOLE !! God.

I called my host dad, who happens to be an emergency physician at Vail Valley Medical Center, and he finally called me back saying he'd take a look when he got home. So that happened, and the first thing that came out of his mouth was: "Oh Kaisa, this is not good." THANKS hey. Anyway, he took the phone and called his foot and ankle expert at the hospital but he wasn't working anymore. So I had to leave this morning to Frisco to go see him. I drove there, filled out thousand papers stating my name, DOB and insurance information. 

Decision: SURGERY for Friday. Jeez. Well here we go then, my first ever surgery. I made it through the winter skiing without any injuries and now this because of a piece of glass. Odds for this anyone? Just my luck so to say. Tomorrow morning I should know when I need to be at the hospital in the morning on Friday. I already got some antibiotics and pain killers for after surgery. And a funny shoe for my foot. 

My host dad luckily could fix me so that he cleaned out my blood pool and stitched me up with couple of stitches. It was definitely interesting, on the kitchen table!! My kids were all too curious but at the same time they almost threw up :D

THE HOLE !

At the doctor's appointment today, I got all this. A t-shirt stating Vail Summit Orthopaedics, some antiseptic body wash, pain killers and antibiotics, and a huge envelope full of stuff for my surgery: fill in papers, info for payment, and everything you can only think of.

Here we go then ! Good luck for me, don't wait to hear from me before I clear out of the meds and the pain. So let's say next week. I'm thinking about going out on Friday night though but it solely depends on how I feel after resting all day. I wanna see my new friend J. 

Beijos for everyone ♥ I hope you've had better days than I did. 

4th of july

Hellouuuu !

Itsenäisyyspäivästä ollaan siis selvitty täällä. Oli kyllä mukava päivä, en paljon ollut ees töissä mutta menin perheeni kanssa Vailiin kattomaan paraatia ja sen jälkeen olinkin vapaalla. Ihanaa kun kaikki oli pukeutunut sini-puna-valkoseen niin koko väkijoukko oli ihan samanväristä : ) Tykkäsin. Ja minähän myös sitte etin ittelleni vaatteita sopivaan väriin.
Päätin laittaa mun uudet valkoset shortsit jalkaan ja paidaksi sinistä. Ongelma olikin siinä punasessa sitten kun en löytänyt mitään tohon ilmaan sopivaa punasta tavaraa iteltäni. Menin sitten tohon mun viereiseen huoneeseen ja etin jotain mikä sopis mun asustukseen ja olis punanen. Ja löysin sen. Sidoin rusetin mun hiuksiin tollasesta satiininauhasta! Oli vähän kyllä cheerleader olo mutta ei kai sen niin väliä : D 

Illalla tossa perjantaina oli sitten Vailissa ilotulitukset. Ne oli jo torstaina Avonissa, mutta kumpiakaan en nähnyt. No HUPS. Olin kyllä kyseisissä paikoissa mutta olin liian kiireinen huomioimaan raketteja!!

(kuva täältä)
Anyway, oli kiva viettää laatuaikaa perheen kanssa ja kuitenkin nähdä kavereita : ) Oi apua, pientä univelkaakin on tullut kerrytettyä nukuin nimittäin yhteensä tässä tiistaina ja keskiviikkona ehkä sen 7h, vaan kaks tuntia toisena yönä. Olin ehkä hieman väsynyt eilen illalla, ja tulin kotiin niin sammuin ihan totaalisesti kun pääsin sänkyyn asti. Ja sitten nukuin onnellisesti aina 8.50am asti kunnes mun host äiti tuli herättämään mut kun sen piti mennä töihin ja host iskäkin oli soitettu yllättäen töihin. No ei siinä sen kummempaa ! Oli ihan kiva päivä töissä tänään, pelattiin Monopolia. Mun poika D on niin hyvä, se voittaa AINA. Oikeesti AINA. En kestä. 

Hyvää viikonloppua teille kaikille kuitenki Suomeen ja missä lienettekään maailmalla, mä lähden nyt omiin illanviettoihini! :) Ainiin ja pidettiin tossa dinner pöydässä sellanen compliment hetki, että jokaisen piti kehua oikeella istuvaa jotenkin. Mun 10v KJ istu mun vasemmalla, ja se oli vaan että Kaisa oot ihan mahtava nanny älä pliis lähde, plus tykkään sun paidasta. AWW. En kestä. Noissa hetkissä voisin vaan alkaa itkemään !

random pics // me myself and I

HOLAAAA!

Ai mitenniin oon onnellinen? Rakastan elämää tällä hetkellä. Rupesin just miettimään miten paljon hyvää mun elämässä on ollut, mut jos ei nyt mennä sille tielle tai valutan muutaman kyyneleen täällä toisella puolella ruutua! Tossa mun vapaaviikolla nappailin muutaman kuvan myös itestäni ja laitan ne nyt tänne teidän kaikkien nähtäväksi. 


Mostly leikin siis joko Simban tai Zeekin kanssa. Simba vaan enimmäkseen halus leikkiä joko mun sormilla tai mun varpailla, mikä ei tuntunu kauheen kivalta. Mutta ei sen niin väliä hei, elämää se vaan on ! Mut oli meillä hyvätki hetket Simban kanssa, se mm. yhtenä päivänä kun katoin jalkapalloa ni makasi mun mahan päällä ihan kiltisti : ) 

Mun vapaaviikkoon siis kuului lähinnä vaan nukkumista, kavereita ja R, noiden elukoiden kanssa leikkimistä, auringonpalvontaa, vaeltelua ja yksinolosta nauttimista. Ei siinä sen kummempaa! Paitsi niin, en tiiä oonko maininnut, mutta sillon pari viikkoa sitten perjantaina mä menin juoksemaan Beaver Creekin rinteitä ylös ja olin yksin koska kaikki muut oli töissä. No, juoksin jonku aikaa ylös ja sitte päätin, että lähen takas ku pyörryn muuten ilman vettä tms. Siinä takastullessa ku kiidin alas niin yhtäkkiä huomasin edessäni sellasen kohtuu ison mustan järkäleen, nice karhuhan se siinä. MAHTAVAA! Pysähdyin samantien ja olin ihan paniikissa, että mitä jos se nyt hyökkää, ei mulla oo mitään mahdollisuutta selvitä hengissä. Hengitin vaan syvään ja mietin, että kyllä tää tästä. Sitten se käänsi päänsä mua kohti ja mun sydän hyppäs mun kurkkuun, olis vaan niin paljon tehnyt mieli juosta karkuun! Pää kylmänä kuitenki ni pysyin vaan paikallani ja se karhu jatkoi matkaa. Ongelma vaan oli siinä, että miten pääsen takasin kun se meni sinne mistä mä olin just hetki sitten tullut ylös. No, siinä vasemmalla huomasin sellasen erittäin mutasen ja kivikkoisen pienen kujan ja näin taloja siellä sen päässä joten lähdin vaan ihan täysillä juoksemaan pois, ihmisten joukkoon. HUH voin kertoa, oli pikkusen pelottavaa!! Onnekseni se ei ollu mama bear tai sen pentuja. Ja vaikka jo siinä vaiheessa kun sen näin olin ihan poikki juoksemisesta niin se adrenaliinipiikki jonka sain siitä, että haluun selvitä hengissä oli sen verran kova etten tuntenu ees mitään kun lähdin pinkomaan karkuun :D Nyt ehkä naurattaa, mutta sillon oli kyllä hymy kaukana meikäläisestä. Joskus toivoisin, että asuisin jossain missä ei oo tällasia vaaroja. Esim kaupungissa tms.