Mä oon nyt täällä päässä päässyt pikkasen jo elämään kiinni, nyt pystyn jo kävelemään ilman Stevea & Frankia aka mun keppejä. Haha. Ja sain mun jalasta pois sen hirvittävän kääryleen. Silti joudun kävelemään tollasen hirvittävän kengän kanssa YÖK. Mutta kai se on pakko jos haluan parantua.
Tuntuu ihan kummalliselta yrittää liikuttaa tota varvasta koska tuntuu, että se on niin jäykkä kun olla ja voi, ja tuntuu, ettei se liiku mihinkään. Sattuu. No kai se toiv siitä mahd nopeesti. Mä nään mun lääkäriä vielä päivää ennen mun travel monthia, niin sillä sen pitäis sitten olla kunnossa.
Että sellasta. Lippuja ja lappuja sai lukea ja täytellä ja tota laskuakin oli "mukava" lueskella. Antibiotit on nyt jo syöty loppuun mutta kipulääkkeitä ei tarvinnut käyttää kun leikkauspäivänä. Toivon nyt tosiaan pikaista paranemista.
Meikä lähtee Denveriin tossa sunnuntaina, jossain välissä aamulla kaiketi. Oon tiistaihin asti mutta yritän saada teille siihen mennessä jotain uutta matskua. Ja tää leikkaus asia jää nyt unholaan tän jälkeen, ellei teillä oo kysyttävää tms mitä haluatte ko. aiheeseen liittyen tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti