What are the things that make USA different from Finland? Or more likely, what makes Colorado different from Finland? This is solely based on my personal experiences, so no offense to anyone if you think differently. I can accept it.
1. People
As I probably stated in the earlier post, the people made a huge impact on my life in Colorado. Coloradans are way more laid-back people than Finns are. It most certainly can't be because of the cold, because it was almost as cold as in Finland. On the mountains, every single person I met, or talked to, were so nice. Without knowing me, no judgements. Everyone was truly interested in my story of coming to America and thought it was "a big deal" to leave alone. I always said that my personality made it really easy to leave, of course I was anxious but more excited than nervous. Maybe it's because of the sunlight!!!! They usually get approx. 300 days
of sunshine in ONE YEAR. So basically, the days it's not sunny, it's snowing. I bet it's because of that. It's so cold and dark in Finland, it reflects into our souls and we become very .... moody?
2. Surroundings
Again, I think I've mentioned this before, but I loved living on the mountains. I've never really experienced mountains before. Not anywhere. I'd skied twice in my entire life before I left for Colorado. It was so beautiful, so so so natural. Not like big, hectic cities such as New York or Chicago. I always did some exploration wherever I went, even in the last months, I went to places I'd never been before. The mountains, river, the small villages in between. Everything was so worth the time. Colors of the trees in Autumn were so bright, I didn't even know there could be colors that bright. Yellow and orange were not the same yellow and orange that they are in Finland, they were cleaner, somehow brighter. And the snow. I've never really loved snow, but during my time in Vail, I actually learned to love it. At least a little because the huge snow storm in the end of April was not fun. For skiing maybe, but driving no. Solely in two days we got 2 feet or 80-90cm. WHAT? I've never seen that much snow in my life. Whooaa.
3. Lifestyle
As you can imagine, people living next to the world famous ski resorts as Beaver Creek, Vail and Aspen are ski fanatics! That is so true. Everyone does it, and very often too. And why not when you can enjoy the prettiest view from the top of the Vail Mountain or ski down the Back Bowls in Vail. It was incredible. But besides skiing, people are very active in other sports too.
They take care of themselves, eat healthy and are active. A lot of the kids have several hobbies and the adults are crazy about working out. Not much junk food are consumed daily. Things are a little different down in the South of the USA, like Alabama, Texas, Mississippi etc. Lifestyle also includes very expensive ski gear, resort wear and other things such as real estate. People that I met and whose houses I saw had the most incredible houses ever. Luxury living if I would say so. Huge mansion-like houses right next to the slopes, must be a tough life. Those houses also require a lot of maintaining, so they need people to take care of them. Good employers I would say. The garden, pools, kitchens, offices whatever it is, there's people to help you organize stuff. You name it. Everything stated above lead to the point of all this ----- MONEY.
Man only the rich people can afford really living in that kind of houses in Vail, CO. So to say normal people share apartments/houses with some friends and share the rent. Most of them might even work two jobs just to live.
4. Healthcare
I would have tons of stuff to say about this but let's keep in some limits. As you might know (and if you didn't, here's a piece of info), I had to have a surgery in July last year. And no one told me about the costs before the surgery, or actually they did call me to inform me but it still remained unclear. Then turned out I got another bill, and the paperwork began. Constant emails and calls to my insurance company if they'll pay for it or no. It was hard because of the language barrier. I'd never really had to explain anything so complicated to anyone on the phone. Everything is easier in person but there simply was no other way for me to handle the situation but to discuss it on the phone. It is so EXPENSIVE to take care of anything in the USA, just saying before you want to go ahead and be an au pair. Try not to get hurt, not as bad as I did at least. I heard of my best friends too that their bills for a dentist and a dermatologist were also very high. Then you think about the great healthcare you can have in Finland, for a very little money. My surgery was super expensive -- I don't want to share any exact numbers but we're talking about tens of thousands of dollars here. Luckily, I got it all fixed and didn't end up having to pay much in the end. And my toe is also in a very good shape. Thanks Dr. Elton. And my host dad.
5. Bureaucracy - paperwork
Where should I start? This is another thing I could say one thing about. Or maybe more than one. Well, wherever you're gonna sign up yourself in, expect paperwork. Take for example the college every au pair has to attend. It wasn't as easy as I thought and was said to be. Questions that I could not even answer to because of not being an American. Different papers to deliver to places to show you're legally there etc. Of course, I understand that. In case of opening a bank account, it was actually very easy. I was so afraid to go there cause of my English and the issues I had to talk about were not exactly on my strong list. Banking in English. Yes please. Anyway, they just showed me where to sign without even reading cause they explained all to me in normal English. Going to the hospital and to a different place to have a doctor's appt. was interesting. Almost every time I had to fill the same kind of papers with almost the same questions. Even some extra questions were given to me on the last check with the doctor but when I had no clue how to fill anything besides my name, they realized "this is not for you, I'm sorry for the trouble" ......"no worries, I only stared at it for like 15min and only could write my name, but that's ok".
6. Variety of options (in everything)
Whatever you wanted you could choose out of so many options, let's say ski gear, food, drinks, sports, tv channels (!!!!) etc. They have literally anything you can imagine. Go to Walmart and you'll find basically anything you want under one biiiiiig roof. Even in the small mountain communities, it was very nice to have options. Food specially, was nice to try different things. I ate Chinese for the first time in my life while in America. When it came to drinks, it was very hard in the liquor stores because they never sold cider. I guess Americans are beer fanatics?
Some of the next listed things actually kinda have something to do with this subject.
7. American football ♥
The one and only, real American football. Loved it! Even seeing the high schoolers playing and listening to the national anthem before a game was really nice. And strange. But I knew almost nothing about it when I came, or barely anything. One year we watched Super Bowl with my friends here in Finland but no one really concentrated on the game itself. Plus it was really late night so maybe that's why. I never made a game which bums me out so bad!! Specially when "my team" Denver Broncos almost made it to the Super Bowl last year, almost. Hopefully this year again! They're facing next weekend Tom Brady's Patriots, and hopefully going to be able to win and get closer to the big finale, Super Bowl. I'm still following their way, and they're currently at 13-3 result which is pretty good.
8. Crazy workdays
At least my family of doctor's worked pretty hard. The schedules were sometimes similar and sometimes it changed cause the other one of them had a night shift. But anyway they left early in the morning, around 7.30 and came back home around 7. Of course, as I said, this is only my experience of the only ones whose schedule I really knew. But when I think of it, I think most of the people work longer days in average than the Finnish people.
9. Food
Ahh, I love food. I learned to eat really healthy in Colorado, could be cause of the local lifestyle. Or must be because of it. I was blessed cause every time I went grocery shopping, I could also get something I wanted. I could buy avocado as much as I wanted, and that's how I became obsessed. I knew that the family ate healthy, so I never bought any candy or chips. Only the parents did, sometimes. But I was trying to be an example for the kids, to look after what they eat. Anyway, the variety of fruits for example was so huge, I couldn't decide what to get. With the kids, specially in the summer, we always got such fruit that we could make smoothies ourselves. The last months I barely ate at home, I always had something with my girls. Almost every night. But we ate the normal stuff, burgers, pasta, oven potatoes, Chinese, Mexican or other stuff. I still have a 15% discount card for a good food place, and the best thing were their appetizers: the wontons and ........ beef something. So yummy! But the places you could choose out of were almost endless. Most of the time we ended up in our favorite food/hang out place in Avon, but it was good for watching Broncos, playing pool, darts or fussball, or just dinner and drinks. Also for a pre-drinking place :) :) I loved the sangria, and the girls almost knew what to give me. Regular and loyal customer I am. There are also a couple of bad things relating to that place, but it's past so who cares anymore. Love Bob's!
10. Bars
It's maybe not fair to compare but in my experience everything was so much more fun in a small bar that was packed full of fun-loving, open-minded people. Mostly Americans, plus me and T. Oh, usually we started either at the restaurant mentioned above or a live bar called Red Lion. The bartender, gosh I forgot his name already, anyway, he was my favorite! He made me drinks, and I always wanted him as my bartender. He always kissed my hand when I left and I was always called honey. He was older so nothing with that, but I got discount, even sometimes free drinks!!! Also one of the bouncers had some roots in Finland, which was interesting to hear. We never really talked, but he hugged me when I told him the last weekend that I'm leaving. Again the openness!! What. A true regular is someone who doesn't need to show an ID when entering a bar, when everyone else with her needs to ---- and this is ME! Whiskey Jack's.
In conclusion, the bars are quite small when you compare to the ones i.e. in Denver. But they're quite nice, specially being surrounded with right minded people it's super fun. So many friends made there, I can only recommend.
11. Guys
Not that I have too much experience with Finnish guys, but the guys out there were much more open and came to talk to you so easily. I didn't have to do anything EVER. You just sat there with a drink and someone would come up to you soon enough. To talk which is nice. Most of them were "tourists" so people from all over the country, but we were the locals there. That's kinda funny. I know now some people from NYC, D.C., Dallas, Denver, Utah (can't remember where) and California. Just to name some. But some of them we even stayed in touch with later too, like I visited some of them in D.C. In general, guys out there are athletic, cause most of them either snowboard or ski often. I don't know that many locals out there, but the things I can say is that the ones I know, are super complicated. It's a long story, but no one needs that much complicity in their lives, too much work. HAHA.
12. Weed
This is a never ending question. But, since it's now legalized in Colorado, they can have it. And everywhere you go, you smell it. It's very gross. I don't like it at all. And all my local friends said they use it daily. I just can't understand why.
I think that's all I can think of now. If you have anything, any opinions, just comment. This is what I saw/experienced/learned.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste this and that. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste this and that. Näytä kaikki tekstit
torstai 16. tammikuuta 2014
lauantai 3. elokuuta 2013
neljä. four. vier. cuatro. fyra.
Niin. Että vajaa neljä viikkoa täällä jäljellä.
Minne on kadonnu mun elämä täällä? Pikkuhiljaa kun tässä ollaan lähestytty lähtöpäivää, niin oon huomannut, että kadun aina vaan enemmän päätöstäni lähteä takaisin Suomeen. Ja mä en sano sitä paikkaa enää ees kodiksi, koska Colorado on mun koti.
Mun elämä on täällä niin paljon parempaa kun Suomessa. Onhan mulla perhe ja kaverit Suomessa, joita en vaihtaisi pois vaikka mikä tulis, mutta oon ollut täällä onnellisempi kun koskaan ennen. Mä en tiedä mikä sen tekee, luultavasti perhe, muut ihmiset ja kaverit, ja tää ympäristö. Kaduttaa niin paljon, että mun elämä Suomessa tulee olemaan yhtä tuskaa. Ja kuten muutama ihminen on jo todennut, niin aina kun avaa uuden oven ni tiedostamattaankin sitä sulkee toisen ... Mä en halua, että se sulkeutuva ovi on Colorado. Mä en halua, että se on nää ihmiset. Mä en halua, että se on mun host perhe. Yksinkertaisesti, mä en halua sulkea ovea tälle. Jenkeille.
Olin sunnuntaista tiistai aamuun asti Denverissä, Lakewoodissa, ja tiistaina iski se totuus päin naamaa kun Henriikka laittoi mulle viestin, että meidän lennot takaisin Suomeen on nyt buukattu. Istuin bussissa hiljaa yksin, ahdistuneena. Katoin ulos ikkunasta ja melkein itkin. Nyt se on totta, nyt se on todellista että mä oikeesti jätän tän maan taakseni. Koko bussimatkan Denveristä Vailiin pidättelin itteeni, etten ala ihan julkisesti poraamaan kun mikäkin pieni lapsi, mutta kun pääsin vihdoin kotiin se iski. Olin matkalla itseasiassa ruokakaupasta kotiin, ja siinä automatkalla kuuntelin sitten musiikkia, ja Snow Patrolin Chasing Cars sai mut sitte itkemään. Itkin itkin ja itkin siinä samalla kun ajoin. Mulla tuli vaan niin paha olla. Mua sattui, tai sattuu edelleen. Ja en edes tiedä, mikä mua satuttaa eniten. Musta tuntuu, että ihmisten jättäminen sattuu eniten. Mun paras kaveri täällä, T, kertoi itse mulle kolmisen viikkoa sitten samaa, että kun hän sai lentotiedot niin pari seuraavaa päivää se oli itkenyt. Mä luulin, että olisin vahva, mutta se sai mut ainoastaan tajuumaan (enemmän kun sitä ees ajattelin) miten paljon hyvää täältä oon saanut ja miten vaikeeta tulee lähtemisestä.
Mun on hyvin vaikeeta ees ajatella mun travel monthia, kun tuntuu, että kaikki mitä saan irti itestäni just nyt, on itku. En nyt sano, että tunnen kipua fyysisesti, mutta henkisesti tää on erittäin raskasta. Toivon, että pystyisin nauttimaan vielä mun neljästä vikasta viikosta täällä Coloradossa, mutta vaikeeta siitä tulee joka tapauksessa. Mun on myös pakko alkaa psyykkaamaan itteeni henkisesti, että oikeesti oon menossa takasin. Pitää hoitaa miljoona juttua taas kun tuun takas, mikä ei yhtään helpota mun muutenkin superkiireistä alkusyksyä.
"When one door closes, another opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door that we do not see the one which has opened for us."
- Alexander Graham Bell
Tänään ostin itseasiassa sellaset ilmatiiviit pussit johon voin pakata mun talvitakit jne paksut neuleet, ja ne mahtuu pienempään tilaan. APUA kun mun laukusta tuli painava, pitää vissiin vähän keventää, mutta en tiiä mistä päästä!! Ja pakko myös alkaa lähettämään tavaraa Suomeen, koska en saa kaikkea millään mahtumaan kahteen matkalaukkuun ja ihan periaatteesta en ota kolmea mukaan travel monthille.
Vielä viimeisen kerran lähdetään Tn kanssa ulos perjantaina, koska se lähtee ensi perjantaina sen travel monthille. Tää viikonloppu on siis omistettu hauskanpidolle ainoastaan! Katsotaan minne päädytään tällä kertaa : ) Hyvät illan/päivän jatkot missä ikinä meettekään.
Minne on kadonnu mun elämä täällä? Pikkuhiljaa kun tässä ollaan lähestytty lähtöpäivää, niin oon huomannut, että kadun aina vaan enemmän päätöstäni lähteä takaisin Suomeen. Ja mä en sano sitä paikkaa enää ees kodiksi, koska Colorado on mun koti.
Mun elämä on täällä niin paljon parempaa kun Suomessa. Onhan mulla perhe ja kaverit Suomessa, joita en vaihtaisi pois vaikka mikä tulis, mutta oon ollut täällä onnellisempi kun koskaan ennen. Mä en tiedä mikä sen tekee, luultavasti perhe, muut ihmiset ja kaverit, ja tää ympäristö. Kaduttaa niin paljon, että mun elämä Suomessa tulee olemaan yhtä tuskaa. Ja kuten muutama ihminen on jo todennut, niin aina kun avaa uuden oven ni tiedostamattaankin sitä sulkee toisen ... Mä en halua, että se sulkeutuva ovi on Colorado. Mä en halua, että se on nää ihmiset. Mä en halua, että se on mun host perhe. Yksinkertaisesti, mä en halua sulkea ovea tälle. Jenkeille.
Olin sunnuntaista tiistai aamuun asti Denverissä, Lakewoodissa, ja tiistaina iski se totuus päin naamaa kun Henriikka laittoi mulle viestin, että meidän lennot takaisin Suomeen on nyt buukattu. Istuin bussissa hiljaa yksin, ahdistuneena. Katoin ulos ikkunasta ja melkein itkin. Nyt se on totta, nyt se on todellista että mä oikeesti jätän tän maan taakseni. Koko bussimatkan Denveristä Vailiin pidättelin itteeni, etten ala ihan julkisesti poraamaan kun mikäkin pieni lapsi, mutta kun pääsin vihdoin kotiin se iski. Olin matkalla itseasiassa ruokakaupasta kotiin, ja siinä automatkalla kuuntelin sitten musiikkia, ja Snow Patrolin Chasing Cars sai mut sitte itkemään. Itkin itkin ja itkin siinä samalla kun ajoin. Mulla tuli vaan niin paha olla. Mua sattui, tai sattuu edelleen. Ja en edes tiedä, mikä mua satuttaa eniten. Musta tuntuu, että ihmisten jättäminen sattuu eniten. Mun paras kaveri täällä, T, kertoi itse mulle kolmisen viikkoa sitten samaa, että kun hän sai lentotiedot niin pari seuraavaa päivää se oli itkenyt. Mä luulin, että olisin vahva, mutta se sai mut ainoastaan tajuumaan (enemmän kun sitä ees ajattelin) miten paljon hyvää täältä oon saanut ja miten vaikeeta tulee lähtemisestä.
Mun on hyvin vaikeeta ees ajatella mun travel monthia, kun tuntuu, että kaikki mitä saan irti itestäni just nyt, on itku. En nyt sano, että tunnen kipua fyysisesti, mutta henkisesti tää on erittäin raskasta. Toivon, että pystyisin nauttimaan vielä mun neljästä vikasta viikosta täällä Coloradossa, mutta vaikeeta siitä tulee joka tapauksessa. Mun on myös pakko alkaa psyykkaamaan itteeni henkisesti, että oikeesti oon menossa takasin. Pitää hoitaa miljoona juttua taas kun tuun takas, mikä ei yhtään helpota mun muutenkin superkiireistä alkusyksyä.
"When one door closes, another opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door that we do not see the one which has opened for us."
- Alexander Graham Bell
Tänään ostin itseasiassa sellaset ilmatiiviit pussit johon voin pakata mun talvitakit jne paksut neuleet, ja ne mahtuu pienempään tilaan. APUA kun mun laukusta tuli painava, pitää vissiin vähän keventää, mutta en tiiä mistä päästä!! Ja pakko myös alkaa lähettämään tavaraa Suomeen, koska en saa kaikkea millään mahtumaan kahteen matkalaukkuun ja ihan periaatteesta en ota kolmea mukaan travel monthille.
Vielä viimeisen kerran lähdetään Tn kanssa ulos perjantaina, koska se lähtee ensi perjantaina sen travel monthille. Tää viikonloppu on siis omistettu hauskanpidolle ainoastaan! Katsotaan minne päädytään tällä kertaa : ) Hyvät illan/päivän jatkot missä ikinä meettekään.
torstai 28. maaliskuuta 2013
pros / cons -- vail valley
Here are couple of things for you to know if you ever come to visit the beautiful Rockies.
PROS
+ Really nice people. Everyone wants to get to know more about you since you're not from here. You're kinda exotic here.
+ Au pair community is little, but on the other hand we are really close to each other and everyone knows each other well.
+ Weather (unlike Finland, Colorado is very sunny and relatively warm)
+ Active community, as in everyone is very active, sports is very big part of everyone's lives (especially skiing in winter, hiking & biking in summer)
+ Healthy living!!! Love it. If you wanna stay in shape or even lose weight like I have, come to the Rockies.
+ International community ! Again ... LOVE. You meet people from all over the world because they come skiing or work here. I've met people (other than au pairs) from Brazil, Peru, Argentina, Spain, Germany, Australia and Canada just to name a few.
+ Absolutely beautiful scenery. Can't imagine how it is to go back home since I love these mountains.
+ A lot of people here during the ski season which makes it more fun at the bars, on the slopes, everywhere. Just on Sun I met a ski instructor in Vail who was half Finnish and he spoke Finnish to me. WHAT!!
CONS
- The valley is so small, there is not much to do.
- Distance between my home and Vail / Eagle is big, you always need a car. The transportation is not good (only in Vail Village / Beaver Creek ski resorts have a working transportation)
- Most of the nice people that you meet here are from somewhere else, and it sucks. If you really like someone then you find out that he lives in NYC or someplace far away, it's so sad.
- Weather (pretty bad snow storms sometimes, makes everything worse, and it can be very unpredictable). The highway will be closed on a bad weather, and if you had to go somewhere, you can't , just have to wait.
- Distance from the nearest big city is kinda too much. It's about 2h drive on a good weather. If you have a car, that's great but if you don't there's only a couple buses running to Denver everyday.
- Vail-Eagle airport is close but it's about double the price to fly from there than from Denver.
- Vail is expensive. That's what they say but I don't even notice it too much anymore.
- Getting here makes you little out of breath. It's common since we're on a very high altitude, and any sports you do, you'll get tired earlier if you're not used to this. Took me a while to get used to it, and still sometimes on a treadmill I can't run as much as I could back home.
- During the off-season (after closing before summer) this place totally dies. The hotels close for a while and everyone's gone, that's a good time to have a vacation someplace else. Been invited to Texas and DC already but we'll see.
If there's any questions about this, just leave a comment! And yes, this is just my opinion of this place, everyone gets to decide wheather they like it or not : ) Hope everyone has a great day today !! I'll have to start writing some stupid school stuff ..... KMN.
PROS
+ Really nice people. Everyone wants to get to know more about you since you're not from here. You're kinda exotic here.
+ Au pair community is little, but on the other hand we are really close to each other and everyone knows each other well.
+ Weather (unlike Finland, Colorado is very sunny and relatively warm)
+ Active community, as in everyone is very active, sports is very big part of everyone's lives (especially skiing in winter, hiking & biking in summer)
+ Healthy living!!! Love it. If you wanna stay in shape or even lose weight like I have, come to the Rockies.
+ International community ! Again ... LOVE. You meet people from all over the world because they come skiing or work here. I've met people (other than au pairs) from Brazil, Peru, Argentina, Spain, Germany, Australia and Canada just to name a few.
+ Absolutely beautiful scenery. Can't imagine how it is to go back home since I love these mountains.
+ A lot of people here during the ski season which makes it more fun at the bars, on the slopes, everywhere. Just on Sun I met a ski instructor in Vail who was half Finnish and he spoke Finnish to me. WHAT!!
CONS
- The valley is so small, there is not much to do.
- Distance between my home and Vail / Eagle is big, you always need a car. The transportation is not good (only in Vail Village / Beaver Creek ski resorts have a working transportation)
- Most of the nice people that you meet here are from somewhere else, and it sucks. If you really like someone then you find out that he lives in NYC or someplace far away, it's so sad.
- Weather (pretty bad snow storms sometimes, makes everything worse, and it can be very unpredictable). The highway will be closed on a bad weather, and if you had to go somewhere, you can't , just have to wait.
- Distance from the nearest big city is kinda too much. It's about 2h drive on a good weather. If you have a car, that's great but if you don't there's only a couple buses running to Denver everyday.
- Vail-Eagle airport is close but it's about double the price to fly from there than from Denver.
- Vail is expensive. That's what they say but I don't even notice it too much anymore.
- Getting here makes you little out of breath. It's common since we're on a very high altitude, and any sports you do, you'll get tired earlier if you're not used to this. Took me a while to get used to it, and still sometimes on a treadmill I can't run as much as I could back home.
- During the off-season (after closing before summer) this place totally dies. The hotels close for a while and everyone's gone, that's a good time to have a vacation someplace else. Been invited to Texas and DC already but we'll see.
If there's any questions about this, just leave a comment! And yes, this is just my opinion of this place, everyone gets to decide wheather they like it or not : ) Hope everyone has a great day today !! I'll have to start writing some stupid school stuff ..... KMN.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
random photos // last couple of weeks
Haha, mä en enää ees tiedä miten monta kertaa oon kirjottanu laskettelusta mut ei kai se haittaa? Se on vaan mun lemppariharrastus täällä nyt tähän asti :) Mut pyydän anteeks niiltä, jotka ei siitä jaksa lukea. Oon vaan ite ihan fiiliksissä täällä päässä ni en välttämättä ees tajuu mistään mitään.
Anyways, parisen viikkoa sitten menin mun hollantilaisen kaverin Tn kanssa laskemaan sunnuntaina koska oltiin molemmat vapaalla. Beaver Creekissä oltiin niinku suurimman osan ajasta ollaan. Mentiin laskemaan Arrowheadin puolelle sinisiä rinteitä ja mun kaveri sanoi, että hän ei oo yhtä mustaa rinnettä tehnyt, että mennäänkö siihen? Olin tietysti heti mukana, että tottakai. No sitten ku päästiin siihen rinteeseen ni joo eikä mitään, se oli täynnä sellasia kumpareita. JOOOO. Pysähdyttiin sinne rinteen yläosaan ja tuijotettiin alas ja sitte toisiamme. Meillä ei ollut vaihtoehtoa ku yrittää päästä alas hengissä. Kumpikaan meistä ei oo laskenut noita kumpareita ennen eikä tosissaan oo kyllä mun juttu voin kertoa!!! Kaaduin ehkä vaan viis kertaa mut pääsin suuremmitta vahingoitta alas.
Ihan kiva noin ensialkuun kun oon just päässyt mustille rinteille ni päätyä tollaseen. HUH voin kertoa. Mä kyllä vannoin, etten enää ikinä laske noita. Ja hyvin se kestikin se mun lupaus. Jopa viikon. Viikko sitten lauantaina siis oltiin saman kaverin kanssa mutta meidän seurassa oli kolme herrasmiestä ja laskettiin sitten niiden kanssa. Ja koska seurattiin niitä, niin päädyttiin toiselle samanlaiselle rinteelle, ainoo vaan, että se oli vielä pidempi rinne. Pojathan laski rinteen alas ennenku mä pääsin alkuun. Sama homma molemmat katottiin toisiamme että voi elämä, ei me voida taas olla tässä tilanteessa. Katoin alas, että missä ne pojat on. No siellä ne makas maassa oottamassa meitä. Mä olin meistä kahesta nopeempi enkä kaatunut ku kai kerran (mut sen verran kova oli se rinne, että takapuoli oli kipee useemman päivän) mutta siis kun pääsin alas, ilmotin pojille, että jos yhdellekään tollaselle erehdytte enää ni mä tapan teidät ihan tosissaan. Sen jälkeen kyllä laskettiin ihan normirinteitä!!
Sunnuntaina mä alotin mun uuden harrastuksen täällä: jalkapallon! Jee oon ihan tosi innoissani, sitä on kerran viikossa sunnuntaina ja se on tosi rentoa kyllä, että ei paineita. Sovin meneväni syömään Rn kanssa tiistaina ja niin me tehtiinkin, oltiin Vailissa.
Solaris. Tossa vieressä on sellanen pieni luistelukenttä ja näin suomalaisena voin sanoa, että kaikki ei kyllä osaa luistella ei sitten ollenkaan. Huvittavaa välillä kattoa sitä yrittämistä. Ja en siis puhu pikkulapsista , vaan ihan aikuisista.
Torstai oli mulle taas toinen laskettelupäivä. Ilma oli ihan loistava ja lämpöäkin taisi olla se 50F mikä oli tosi lämmin. Mulla oli ihan liikaa vaatetta päällä. Mutta torstai oli ehkä paras päivä niinkun mun laskemisen osalta, mä menin ensinnäkin ihan todella lujaa, en kyllä hidastellut ees niillä mustilla rinteillä. Ja ei, mä en siis laskenut tossa alemmassa kuvassa näkyvää kumparerinnettä, vaan laskin sen viereisen, joka oli jyrkin mitä oon tähän asti laskenut. Se fiilis ihan tosi kun pääset alas ja katot ylös, että mikä seinä se on ollut niin on ehkä paras ikinä!! Adrenaliini.
Mun perjantain ohjelmaan kuului seuraavaa:
Mä olin tosiaan evakossa koska en halunnut olla kotona, meillä oli jotain tyyppejä putsaamassa näitä kokolattiamattoja niin aattelin että teen sitten jotain hyödyllistä ja menin salille ja lojumaan hetkeks porealtaaseen. Kelpas! Ja tais muuten kelvata jollekin muulle, nimittäin siellä ulkona joku makas bikineissä ottaen aurinkoa ...... ja lämpöä tais olla se just +15C. Et onnee vaan jos sait keuhkokuumeen tms mukavaa. Katoin vaan silleen, että mitä, edes minä, joka tulen kylmästä Suomesta ni en oo ihan noin hullu. Mahtokohan sitte olla jostain Alaskasta : D
Kuntoilun lisäksi perjantaihin mahtui taas ulkoilua illalla Tn kanssa. Tää tais olla ihan ensimmäinen kerta kun kumpikaan meistä ei tykännyt olla siellä. Saattoi ehkä johtua joistain henkilöistä, joita ei ikinä näkynyt siellä mutta ei siitä sen enempää. Toivottavasti ens perjantai olisi vähän parempi. Paitsi että mun pitää olla töissä koko lauantai joten siitä tulee ihan mielenkiintosta ....
Lauantaina mulla oli pieni vieras koska luin tätä:
Paras kirja muuten !! : D Kyllä ne vaan menee "to the potty" kun tietää, että palomiehet/poliisit/opettajat/lentäjätkin käy.
Ei mulla hirveesti muuta asiaa oo taaskaan. En tajuu ihan tosissaan miten tää meni tähän. Mun on pitäny mennä monta kertaa kuvailemaankin esim. Lionsheadiin mutta en oo ikinä saanu aikaseksi. Ehkä huomenna koska pitää siellä poiketa muissakin asioissa! Toivon ihan teidän takia, että nyt otan itteeni niskasta kiinni tän bloggaamisen kanssa. I'm so bad.
PS. Miten tää suomen kirjottaminen voi olla näin vaikeeta?? Kaikki kuulostaa mun korvaan paremmalta englanniksi ja sitte en enää tiedä mitä se kyseinen asia on suomeksi. Americanized huh?
Anyways, parisen viikkoa sitten menin mun hollantilaisen kaverin Tn kanssa laskemaan sunnuntaina koska oltiin molemmat vapaalla. Beaver Creekissä oltiin niinku suurimman osan ajasta ollaan. Mentiin laskemaan Arrowheadin puolelle sinisiä rinteitä ja mun kaveri sanoi, että hän ei oo yhtä mustaa rinnettä tehnyt, että mennäänkö siihen? Olin tietysti heti mukana, että tottakai. No sitten ku päästiin siihen rinteeseen ni joo eikä mitään, se oli täynnä sellasia kumpareita. JOOOO. Pysähdyttiin sinne rinteen yläosaan ja tuijotettiin alas ja sitte toisiamme. Meillä ei ollut vaihtoehtoa ku yrittää päästä alas hengissä. Kumpikaan meistä ei oo laskenut noita kumpareita ennen eikä tosissaan oo kyllä mun juttu voin kertoa!!! Kaaduin ehkä vaan viis kertaa mut pääsin suuremmitta vahingoitta alas.
Ihan kiva noin ensialkuun kun oon just päässyt mustille rinteille ni päätyä tollaseen. HUH voin kertoa. Mä kyllä vannoin, etten enää ikinä laske noita. Ja hyvin se kestikin se mun lupaus. Jopa viikon. Viikko sitten lauantaina siis oltiin saman kaverin kanssa mutta meidän seurassa oli kolme herrasmiestä ja laskettiin sitten niiden kanssa. Ja koska seurattiin niitä, niin päädyttiin toiselle samanlaiselle rinteelle, ainoo vaan, että se oli vielä pidempi rinne. Pojathan laski rinteen alas ennenku mä pääsin alkuun. Sama homma molemmat katottiin toisiamme että voi elämä, ei me voida taas olla tässä tilanteessa. Katoin alas, että missä ne pojat on. No siellä ne makas maassa oottamassa meitä. Mä olin meistä kahesta nopeempi enkä kaatunut ku kai kerran (mut sen verran kova oli se rinne, että takapuoli oli kipee useemman päivän) mutta siis kun pääsin alas, ilmotin pojille, että jos yhdellekään tollaselle erehdytte enää ni mä tapan teidät ihan tosissaan. Sen jälkeen kyllä laskettiin ihan normirinteitä!!
Sunnuntaina mä alotin mun uuden harrastuksen täällä: jalkapallon! Jee oon ihan tosi innoissani, sitä on kerran viikossa sunnuntaina ja se on tosi rentoa kyllä, että ei paineita. Sovin meneväni syömään Rn kanssa tiistaina ja niin me tehtiinkin, oltiin Vailissa.
Solaris. Tossa vieressä on sellanen pieni luistelukenttä ja näin suomalaisena voin sanoa, että kaikki ei kyllä osaa luistella ei sitten ollenkaan. Huvittavaa välillä kattoa sitä yrittämistä. Ja en siis puhu pikkulapsista , vaan ihan aikuisista.
Torstai oli mulle taas toinen laskettelupäivä. Ilma oli ihan loistava ja lämpöäkin taisi olla se 50F mikä oli tosi lämmin. Mulla oli ihan liikaa vaatetta päällä. Mutta torstai oli ehkä paras päivä niinkun mun laskemisen osalta, mä menin ensinnäkin ihan todella lujaa, en kyllä hidastellut ees niillä mustilla rinteillä. Ja ei, mä en siis laskenut tossa alemmassa kuvassa näkyvää kumparerinnettä, vaan laskin sen viereisen, joka oli jyrkin mitä oon tähän asti laskenut. Se fiilis ihan tosi kun pääset alas ja katot ylös, että mikä seinä se on ollut niin on ehkä paras ikinä!! Adrenaliini.
Mun perjantain ohjelmaan kuului seuraavaa:
Mä olin tosiaan evakossa koska en halunnut olla kotona, meillä oli jotain tyyppejä putsaamassa näitä kokolattiamattoja niin aattelin että teen sitten jotain hyödyllistä ja menin salille ja lojumaan hetkeks porealtaaseen. Kelpas! Ja tais muuten kelvata jollekin muulle, nimittäin siellä ulkona joku makas bikineissä ottaen aurinkoa ...... ja lämpöä tais olla se just +15C. Et onnee vaan jos sait keuhkokuumeen tms mukavaa. Katoin vaan silleen, että mitä, edes minä, joka tulen kylmästä Suomesta ni en oo ihan noin hullu. Mahtokohan sitte olla jostain Alaskasta : D
Kuntoilun lisäksi perjantaihin mahtui taas ulkoilua illalla Tn kanssa. Tää tais olla ihan ensimmäinen kerta kun kumpikaan meistä ei tykännyt olla siellä. Saattoi ehkä johtua joistain henkilöistä, joita ei ikinä näkynyt siellä mutta ei siitä sen enempää. Toivottavasti ens perjantai olisi vähän parempi. Paitsi että mun pitää olla töissä koko lauantai joten siitä tulee ihan mielenkiintosta ....
Lauantaina mulla oli pieni vieras koska luin tätä:
Paras kirja muuten !! : D Kyllä ne vaan menee "to the potty" kun tietää, että palomiehet/poliisit/opettajat/lentäjätkin käy.
Ei mulla hirveesti muuta asiaa oo taaskaan. En tajuu ihan tosissaan miten tää meni tähän. Mun on pitäny mennä monta kertaa kuvailemaankin esim. Lionsheadiin mutta en oo ikinä saanu aikaseksi. Ehkä huomenna koska pitää siellä poiketa muissakin asioissa! Toivon ihan teidän takia, että nyt otan itteeni niskasta kiinni tän bloggaamisen kanssa. I'm so bad.
PS. Miten tää suomen kirjottaminen voi olla näin vaikeeta?? Kaikki kuulostaa mun korvaan paremmalta englanniksi ja sitte en enää tiedä mitä se kyseinen asia on suomeksi. Americanized huh?
torstai 28. helmikuuta 2013
just not important
Kunhan tässä nyt aikani kuluksi selasin nettiä js sitte löysin muutaman tällasen jotka kuvaa mun elämää täällä tällä hetkellä :)
(kuvat täältä)
Eipä mulla sitten muuta. Ihan pikanen päivitys, että mun lapsilla on nyt ollut tää viikko Spring Break ja luulin, että tästä viikosta olis tullut ihan hirvee ku kaikki on kotona mutta esim. tänään oon ollut kokonaan vapaalla mikä on ihan kummallista :) En valita. Ja viikonlopusta tulee taas ihan mahtava luultavasti!! Sitä lumilautailua pitäis kokeilla, kattellaan miten suunnitelmat menee.
Kuullaan taas! Hyvät loppuviikot kaikille!!
(kuvat täältä)
Eipä mulla sitten muuta. Ihan pikanen päivitys, että mun lapsilla on nyt ollut tää viikko Spring Break ja luulin, että tästä viikosta olis tullut ihan hirvee ku kaikki on kotona mutta esim. tänään oon ollut kokonaan vapaalla mikä on ihan kummallista :) En valita. Ja viikonlopusta tulee taas ihan mahtava luultavasti!! Sitä lumilautailua pitäis kokeilla, kattellaan miten suunnitelmat menee.
Kuullaan taas! Hyvät loppuviikot kaikille!!
perjantai 15. helmikuuta 2013
happy v day ♥
Ensinnäkin, hyvää myöhästä ystävänpäivää kaikille !! Toivottavasti teillä oli ihana päivä eilen ♥
Mulla ei ollut eilen mitään sen ihmeellisempää koska me mennään vasta tänään ulos kavereiden kanssa. Olisin kyllä voinut mennä ulos mutta mun host vanhemmat meni syömään plus täällä sato taas lunta eilen. Voinko vielä kerran mainita, että mä vihaan tätä jatkuvaa lumisadetta, loppuis jo!
Kaiken lisäksi oon ollu tässä nyt vajaan viikon kipeenä. Lähinnä siis vaan yskä ja nuha. Se alko tosiaan joskus viime torstaina ja tiistaina olin jo ihan jees kunnossa. Onneks se meni ohi en olis jaksanu maata kotona enää yhtään kauempaa!
Mikä mua erityisesti ilahdutti oli viestit eräältä herralta from NYC. Ehehe ;) Tavattiin täällä joskus pari viikkoa sitten ja se aikoo tulla takaisin tänne huhtikuussa joten sillon nähdään uudelleen.
Mulla ei ollut eilen mitään sen ihmeellisempää koska me mennään vasta tänään ulos kavereiden kanssa. Olisin kyllä voinut mennä ulos mutta mun host vanhemmat meni syömään plus täällä sato taas lunta eilen. Voinko vielä kerran mainita, että mä vihaan tätä jatkuvaa lumisadetta, loppuis jo!
Kaiken lisäksi oon ollu tässä nyt vajaan viikon kipeenä. Lähinnä siis vaan yskä ja nuha. Se alko tosiaan joskus viime torstaina ja tiistaina olin jo ihan jees kunnossa. Onneks se meni ohi en olis jaksanu maata kotona enää yhtään kauempaa!
Mikä mua erityisesti ilahdutti oli viestit eräältä herralta from NYC. Ehehe ;) Tavattiin täällä joskus pari viikkoa sitten ja se aikoo tulla takaisin tänne huhtikuussa joten sillon nähdään uudelleen.
tiistai 12. helmikuuta 2013
sometimes life is unreal
.... niinku se oli tänään! Kaikki mun FB-kaverit varmaan jo tän tietääkin, mut julistetaan se nyt teille, jotka ette sitä vielä tiedä. Nimittäin minä tapasin tänään :
TUOMO RUUDUN!
Voitteko ees kuvitella sitä fiilistä ku istut tyynesti tän niin pienen kylän Starbucksissa ja sitte jossain vaiheessa alat epäileen että se vois olla Ruutu mut mietit vaan, että ei se nyt täällä voi olla ja mitä se nyt täällä tekis jne. Kunnes sitte tajuut kun näät sen kasvot kokonaan, että et oo kuvitellut vaan siinä se istuu sun vieressä!! Näin sattu käymään mulle ja voi pojat onneks aloin puhumaan sille ni selvisin mun hirveestä epävarmuudesta :)
Ja mikä todennäkösyys, että just ku se on loukkaantunut ja tulee juuri tänne leikkaukseen ni mä satun olemaan täällä? Veikkaan, et varmaan lähellä nollaa. Oon äärettömän ilonen, että tapasin sen ja että juteltiin. Se oli tosi rento ja jalat maassa oleva tyyppi, ainakin sen perusteella mitä me keskusteltiin!
Translation // Life is pretty unreal, like it was today when I suddenly met Tuomo Ruutu, who plays for the Carolina Hurricanes (NHL). I just couldn't believe it. In this really small town of Vail, just now he was here for his surgery and I happened to meet him. I was so stoked and I still am!! What a coincidence really. He was a really great guy, funny and smiling plus down-to-earth - kinda guy. Little overwhelming still! :) Glad I got to talk with him though.
TUOMO RUUDUN!
Voitteko ees kuvitella sitä fiilistä ku istut tyynesti tän niin pienen kylän Starbucksissa ja sitte jossain vaiheessa alat epäileen että se vois olla Ruutu mut mietit vaan, että ei se nyt täällä voi olla ja mitä se nyt täällä tekis jne. Kunnes sitte tajuut kun näät sen kasvot kokonaan, että et oo kuvitellut vaan siinä se istuu sun vieressä!! Näin sattu käymään mulle ja voi pojat onneks aloin puhumaan sille ni selvisin mun hirveestä epävarmuudesta :)
Ja mikä todennäkösyys, että just ku se on loukkaantunut ja tulee juuri tänne leikkaukseen ni mä satun olemaan täällä? Veikkaan, et varmaan lähellä nollaa. Oon äärettömän ilonen, että tapasin sen ja että juteltiin. Se oli tosi rento ja jalat maassa oleva tyyppi, ainakin sen perusteella mitä me keskusteltiin!
Translation // Life is pretty unreal, like it was today when I suddenly met Tuomo Ruutu, who plays for the Carolina Hurricanes (NHL). I just couldn't believe it. In this really small town of Vail, just now he was here for his surgery and I happened to meet him. I was so stoked and I still am!! What a coincidence really. He was a really great guy, funny and smiling plus down-to-earth - kinda guy. Little overwhelming still! :) Glad I got to talk with him though.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
weekend fun -- sneak peek
Eipä mulla sitten muuta. Mun ekat viralliset kuvat laskettelemasta tuli otettua viikonloppuna!! Ja laskettelin enemmän ku ikinä -- hiukan vajaa 10,000ft eli mitä se nyt on jotain ihan pikkasen vajaa kolme kilometriä! Ihmekös tuo jos jalat on vieläki jumissa :D
PS. sen jälkeen ku Henriikka ja G lähti maanantaina kello 7lta niin täällä on satanut lunta lähes taukoomatta, oli tänään sentään aurinkoista mutta mikä pahinta, loppua ei vielä näy! Tän myrskyn pitäis kestää torstai-iltaan asti ............ Että voi terve ku en vaan voi olla kotona vaan täytyy ajaa autoa.
PPS. Taas tulee hyvä viikonloppu kun isä, KJ, I ja H on Utahissa hiihtokisoissa ja kotona on vaan minä, D ja äiti. Muut tulee kotiin Utahista lauantai-illalla joten sunnuntaina varmaan tarvii tehä muutama kuskaus. Sitten host äiti lähteekin jo Washington D.C.hen sunnuntaina joten tulee rankka alkuviikko.
PS. sen jälkeen ku Henriikka ja G lähti maanantaina kello 7lta niin täällä on satanut lunta lähes taukoomatta, oli tänään sentään aurinkoista mutta mikä pahinta, loppua ei vielä näy! Tän myrskyn pitäis kestää torstai-iltaan asti ............ Että voi terve ku en vaan voi olla kotona vaan täytyy ajaa autoa.
PPS. Taas tulee hyvä viikonloppu kun isä, KJ, I ja H on Utahissa hiihtokisoissa ja kotona on vaan minä, D ja äiti. Muut tulee kotiin Utahista lauantai-illalla joten sunnuntaina varmaan tarvii tehä muutama kuskaus. Sitten host äiti lähteekin jo Washington D.C.hen sunnuntaina joten tulee rankka alkuviikko.
torstai 6. joulukuuta 2012
postman was very nice yesterday
.....cause he brought so many great things with him!!
I almost knew when I saw this envelope what was inside!! And then I tried it with my hand and I knew I was right!
Mutta kaks vielä kivempaa asiaa oli mun kahdelta superhypertärkeeltä ystävältä Suomesta.
Ja sitten kirje ja ihanin synttärikortti mun parhaimmalta kaverilta, kaikki oli vaaleenpunasta! : ) Kiitti Iitu! Ja vaikken nyt kuvannut tota toista puolta kortista, niin tiedät, että arvostan hyvin paljon ..... Ehh. On ehkä maailman paras fiilis kun saa jotain ihan noinkin pientä kotoa kavereilta. Siitä tietää, että ne ei oo unohtanu vaikka oonki täällä valtameren toisella puolella! Hymyilin (ja itkinkin) koko loppuillan sen jälkeen kun luin noi molemmat. Kyllä tän jälkeen taas jaksaa!
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
random photos
Tosiaan yli kolme viikkoa sitten täällä satoi lunta sen noin 20cm. Ylin kuva on otettu siltä aamulta kun heräsin ja avasin verhot, oli pieni yllätys. Toi kaikki lumi on suurimmaks osaks sulanut (taas!) mutta tohon takapihalle ei paista aurinko niin siinä on vielä aika reilu kerros lunta! Ja viikonlopuksi on luvattu lisää ja kunnolla ....
Ja Elisabethin kanssa käytiin noin pari viikkoa sitten ostoksilla, etittiin kumpikin vaatteita laskettelua varten ja mä löysin takin - se on punanen, karvahupullinen ja Burtonin. Se on ehkä vähän liian iso, mutta eiköhän sinne kuitenkin tarvi vaatteita allekin laittaa, vai? :)
Toinen mitä oon miettiny on human resource management mutta mua ei yhtään huvittais käydä tota enkun jotain kirjotuskurssia mikä siihen vaaditaan. Kattellaan taas miten mun placement test menee niin jos ne antais mulle luvan mennä sinne ... : ) Mä en haluu missään nimessä mennä sieltä, missä aita on matalin, ja haluun haastetta ja sen takia musta olis hirveen kiva kokeilla miten pärjäisin tollasella kurssilla.
Sitten sain käteeni sen hakemuspaperin ja voi että tulee ihan ikävä Suomen hakusysteemiä, mä en osaa täyttää tota paperia!!!! Mun pitää mennä takasin sinne collegelle ja kysellä joka kohta, mitä mun pitää siihen laittaa. Sen verran tajusin, että nimeni ja osoitteeni osasin kirjottaa samoin kun, että mun äidinkieli ei oo englanti vaan suomi.
"List last 2 years Colorado income taxes have been filed" : D Nojoooo, paljonkohan niitä nyt olis. Hmm.
Mun host äiti oli viime torstaista sunnuntaihin San Diegossa jossain konferenssissä ja kun se tuli kotiin niin sillä oli niin hirveesti kamaa mukana kun se oli käyny "vähän" ostoksilla. Mä en tosiaan tiiä miten se on saanu ne kaikki lentokoneessa takasin tänne, sillä on varmaan ollu pelkästään kaks isoo matkalaukkua ylimäärästä niitä lahjoja varten : D Mutta anyway, sain tollasen Cliniquen rollerballin , en mä taas tiiä mikä se on suomeksi?????!!! Tää alkaa jo vähän rasittaa ku ei tiiä kaikkea ees suomeks. No siis pointti oli se, että se tuoksuu niin raikkaalta ja hyvältä että jee oon ihan onnellinen. Toi äiti tänään sanoi kun sanoin, että tykkään siitä ihan sikana niin, että joo mä aattelin, että ku sä oot tollanen ilonen ja raikas (voiko ihminen olla raikas?) , anyway se sano fresh, ja että tää sopis sulle niin hyvin! Thanks.
perjantai 30. marraskuuta 2012
huhhuh
Nyt on tullut sitten vietettyä oikeen viikko pois täältä blogimaailmasta, oon ollu vaan laiska ja saamaton, pyydän anteeks ja yritän parantaa tapani taas!
Päivittelen nyt ihan tän viikon tapahtumat. Lauantai-iltana minä ja Elisabeth jotenkin taas eksyttiin kotibileisiin samojen ihmisten kanssa kun viimeksikin, ja hauskaa oli taas. Ainakin sen voin kertoa, että kärsin koko sunnuntain sekä pää- että vatsakivuista. Onneks sitä ei tuu harrastettua kovin usein, menis elämä ehkä vähän turhan rankaksi! Tulinha mä kotiin sunnuntaina kello kymmeneltä aamulla enkä ikinä ehtinyt mun kaverin luokse (jonka luona mun piti olla yötä) yöksi. Ja no alkuviikosta oli sitten taas aika palata normaaliin arkirutiiniin, paitsi että H tuli kipeeksi sitten päivän aikana ja jouduin hakemaan sen ajoissa koulusta! Se oli sitten kotona sekä tiistain että keskiviikon. Eipä siinä mitään sen kummallisempaa, oli mulla ainakin vähän helpommat päivät kun se ei mennyt edes harkkoihin : )
Mun pitäis käydä ilmottautumassa paikalliseen collegeen, mutta taidan tehdä sen ens maanantaina, tai jos oon oikeen ahkera niin meen tänään kun oon vapaalla. Mun host äiti lähti eilen San Diegoon joten mun täytyy olla töissä sekä huomenna että sunnuntaina koska myös isä on töissä Beaver Creekissä tänä viikonloppuna maailmancupin takia! Tosiaan täällä on nyt sekä miesten että naisten alppihiihdon maailmancup. Mä olisin halunnu mennä kattomaan miesten Birds of Preyn pujottelua .... Ahh se olis ollu täydellisyyttä!
Mari tossa Cultural Caren toimistolta kyseli multa, jos haluisin kirjottaa juttua heidän nettisivuilleen ja mä sitten tossa noin viikko sitten kirjottelin Marille vastauksen. Seuraavaksi sainkin sähköpostin, jossa oli linkki mun juttuun ja jos te haluutte sen lukea niin klikkaamalla tätä
Päivittelen nyt ihan tän viikon tapahtumat. Lauantai-iltana minä ja Elisabeth jotenkin taas eksyttiin kotibileisiin samojen ihmisten kanssa kun viimeksikin, ja hauskaa oli taas. Ainakin sen voin kertoa, että kärsin koko sunnuntain sekä pää- että vatsakivuista. Onneks sitä ei tuu harrastettua kovin usein, menis elämä ehkä vähän turhan rankaksi! Tulinha mä kotiin sunnuntaina kello kymmeneltä aamulla enkä ikinä ehtinyt mun kaverin luokse (jonka luona mun piti olla yötä) yöksi. Ja no alkuviikosta oli sitten taas aika palata normaaliin arkirutiiniin, paitsi että H tuli kipeeksi sitten päivän aikana ja jouduin hakemaan sen ajoissa koulusta! Se oli sitten kotona sekä tiistain että keskiviikon. Eipä siinä mitään sen kummallisempaa, oli mulla ainakin vähän helpommat päivät kun se ei mennyt edes harkkoihin : )
Mun pitäis käydä ilmottautumassa paikalliseen collegeen, mutta taidan tehdä sen ens maanantaina, tai jos oon oikeen ahkera niin meen tänään kun oon vapaalla. Mun host äiti lähti eilen San Diegoon joten mun täytyy olla töissä sekä huomenna että sunnuntaina koska myös isä on töissä Beaver Creekissä tänä viikonloppuna maailmancupin takia! Tosiaan täällä on nyt sekä miesten että naisten alppihiihdon maailmancup. Mä olisin halunnu mennä kattomaan miesten Birds of Preyn pujottelua .... Ahh se olis ollu täydellisyyttä!
Mari tossa Cultural Caren toimistolta kyseli multa, jos haluisin kirjottaa juttua heidän nettisivuilleen ja mä sitten tossa noin viikko sitten kirjottelin Marille vastauksen. Seuraavaksi sainkin sähköpostin, jossa oli linkki mun juttuun ja jos te haluutte sen lukea niin klikkaamalla tätä
pääsette lukemaan mun fiiliksiä! : D Kuulin myös, että se on linkkinä CC:n Facebook-sivuilla.
Ens viikolla olis tarkotus alottaa laskettelukausi mun osalta, ootan sitä niin innolla! Meen varmaan ekaksi pariksi kertaa Beaver Creekiin harjottelemaan ja sitte ku se alkaa sujuu taas niin siirryn Vailiin. Tai oikeestaan ihan sama! Mutta kuvia ja lisää tunnelmia myöhemmin, varmaan tosiaan ens viikon puolella seuraavan kerran, jos ette kuule musta ennen sitä niin hyvää viikonloppua kaikille! : )
P.S. Tää oli mun 13. työviikko ....... What?!?!
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
my job
Sannan ehdotuksesta kerron nyt teille hiukan mun elämästä täällä, lähinnä miten mulla sujuu lasten kanssa jne. Ja tästä tulee pitkä selitys, joten ne jotka ei jaksa lukea niin voi suosiolla sitten skipata koko tekstin : D
Fiilikset?
Ekana viikkona olin tosi hermona, koska en oikeen tiennyt miten päin olisin lasten kanssa ja ne vaikutti kovin hiljaisilta ja ujoilta. Pikkuhiljaa päivä päivältä ne tuntu avautuvan enemmän ja niihin oli helpompi saada kontaktia ja saada ne ensinnäkin tottelemaan. Mun nuorin poika I on se ainut, jonka kanssa mulla on ollut ongelmia tän vähän reilun kahden kuukauden aikana. Sen on välillä tosi vaikeeta ymmärtää, että jos mä sanon ei, niin se on sillon ei. Se pelleilee autossa, mikä häiritsee mua, kiusaa nuorempaa siskoaan jatkuvasti jne. Välillä mulla menee hermot sen pelleilyyn ja muutaman kerran oon joutunut sen lähettää huoneeseensa rauhottumaan! Viimeisin temppu oli kun se oli virittänyt muutamat langat noihin mun rappusiin niin, että meinasin kompastua kun tulin ylhäältä alas. Siinä olis voinu käydä toosi huonosti, ja eilen toi äiti sitten piti vähän isomman puhuttelun sille, koska se ei ihan ymmärtänyt, että oikeesti olis voinu käydä tosi huonosti jos joku olis kaatunu rappusissa.
Nyt viime aikoina on tuntunut enemmän siltä, että tää on mun koti ja lapsetkin on ollut tosi nätisti suurimman osan ajasta. Vaikka kaikilla on niitä huonoja päiviä, niin tää on silti hyvin suureks osaks ollut iloa. Ihan muutamina päivinä on tuntunut siltä, että ei tästä mitään tuu ja että en tiiä viihdynkö sittenkään täällä. Mutta ne on aika ohimeneviä fiilareita onneks.
Mun on aina ollut jotenkin vähän vaivautunutta olla lasten kanssa, en tiiä miksi. Mutta täällä ei oo ollut sellasta tunnetta, ei ainakaan vielä. Toivottavasti ei tulekaan! Ennen kun päätin tulevani Coloradoon, kerroin vanhemmilleni millainen perhe mua olis oottamassa Coloradossa ja iskäkin kysy, että ootko nyt ihan varma, että neljä lasta ei oo liikaa. Se kehotti mua ajatteleen hyvin tarkkaan mitä päätän. Mulla ei mennyt kauaakaan kun päätin. Tää tuntu jotenkin vaan hyvältä verrattuna edellisiin perheisiin, joiden kanssa olin puhunut aiemmin. Eräs perhe Atlantassa esim. vaikutti näihin nähden tosi tiukoilta, siis esimerkiks että mulla olis ollu kotiintuloajat (viimeistään kello 11) -- oon niin onnellinen, että mun perhe antaa mun mennä illalla, eikä pakota mua tulemaan tiettyyn kellonaikaan kotiin. Toki ymmärrän, että jos meen viikolla ulos, että mun pitää herätä 6.45am että sitä tahtia pitää mennä kotiin! :) Kröhöömm mites sitten allekirjoittanut teki viime keskiviikko iltana, hän tuli kotiin kello 1.15 aamuyöstä ja tosiaan herätys sillon ennen seiskaa, voin kertoa, että oli vähän rankkaa. Niin rankkaa, että kun tulin kotiin niin en jaksanut ees avata tietokonetta vaan painuin suoraan unille, ja nukuinkin sitten johonkin 12 asti.
Oon myös tajunnut täällä ollessani, etten ikinä halua neljää lasta. Ihan liikaa hommaa joka elämänvaiheessa. No thank you! Propsit kyllä niille, jotka sen on selvittänyt, ja nää kuitenkin käy töissäkin ja kaikkea. Huhhuh.
Mitä mä teen?
Mun työ täällä on lähinnä ajamista, koska näillä on jo niin paljon harrastuksia. Normaalisti mennään harkkoihin suoraan koulusta ja mä ehdin mennä kotiin ennen kun haen lapset pois. Sitten kello onkin jotain about 6pm ja äiti ja isä on yleensä kotona jo siihen aikaan -- ja mä oon off. Eli siis mä ajan, ajan ja vielä kerran ajan. Yhtenä päivänä viime viikolla mulla oli tosi rankka päivä koska ajoin 4h putkeen, ilman mitään väliä. D meni Copper Mountainille kavereidensa kanssa ja sinne on matkaa meiltä jotain 45min. Sitten oli I:n parturi ja harkat ja D piti hakea pois. Olin aivan poikki kun pääsin kotiin ja nukahdin joskus kymmenen aikaan. Välillä tulee tollasia, jollon kaikki pitää hoitaa samaan aikaan. Sitten joskus ajamisen ohella katson lasten perään ehkä max. pari tuntia ennen ku oon off. Yleensä tehdään läksyt ja sitten luetaan/leikitään. Eniten vietän aikaa harkkojen jälkeen KJn kanssa. D ja H on yleensä omissa oloissaan. Nyt kun on talvi niin luulen kyllä, että tulee paljon enemmän tehtyä ulkona asioita lasten kanssa. Kerran pelattiin jo lumisotaa. Näillä on myös snowmobile, jota noi pojat ajaa ja luulen, että mä pääsen kyytiin sitte kun vaan haluan. Toisaalta myös lapset laskittelee aika paljon talvella ja mun host vanhemmat onneks sano, ettei mun tarvii mennä niiden kanssa mikä on suuri helpotus mulle! Toisaalta talvella myös tulee sisällä tehtyä asioita, varsinkin jos ei oo hyvä sää (lue: jos on lumimyrsky). Oon tässä just yrittänyt kehitellä kaikkea sellasta mitä voidaan tehdä sisällä kun ulos ei pääse koska en jaksa aina leikkiä hide n seekiä eli piiloa. Vähän on vielä hakusessa mut kyllä se tästä!
Kaiken tän ohella, noin kerran viikossa pesen lasten pyykkejä. Ei mikään kummallinen homma, se kerran viikossa riittää ihan hyvin toistaiseksi. Paitsi että oon kyllä huomannut, että nää käyttää joitain vaatteita kerran ja heittää likapyykkiin heti sen yhden kerran jälkeen, eikä ne edes oo likasia. Joskus äiti pyytää mua käymään myös kaupassa hakemassa hedelmiä / maitoa - ne on ne yleisimmät mitkä loppuu. Muuten mun ei tarvi hoitaa kaupassa käyntiä.
Sitten välillä mun täytyy hoitaa jotain omia pankki-/postiasioitani tai käydä autopesussa tms.
Että ei se hirveesti oo mitä mulla täällä on töitä, max. mitä saan tehdä töitä viisumin mukaan on 45h/vko mutta mä en oo ees laskenu omiani, koska ei niistä tuu varmaan yhteensä kun 25-30h riippuen vähän viikosta.
Teen kyllä joskus viikonloppuisin töitä, lähinnä siis lauantaina ja sitten sunnuntaina on vapaa mutta kun lapset ei oo koulussa niin sillon tehdään sitten jotain mukavaa kotona. Lähinnä se leikkiminen on KJn ja In kanssa. Viimeks kun olin töissä viikonloppuna pari viikkoa sitten niin me leikittiin piiloa meidän talon alakerrassa ja potkittiin I:n kanssa palloa (se voitti mut TAAS). Sen lisäks ollaan katottu elokuvia, tehty palapelejä, pidetty fashion show, leivottu ja oltu ulkona. Aika perus juttuja mutta haluun kyllä tehdä kaikkea kivaa viikonloppuisin, varsinkin kesällä!! Mennä ulos uima-altaalle, vaeltamaan vuorille, Denveriin eläintarhaan/akvaarioon tai kattomaan amerikkalaista jne.
Mulla on suhteellisen vähän työtä mitä on kuunnellut näitä muita täällä mutta silti kyllä tää välillä iskee aika pahasti väsymyksen muodossa, en ymmärrä miksi. Toki autossa istuminen on jotenkin uuvuttavaa välillä mutta en kuvitellut, että olisin oikeesti ihan kuitti joinakin päivinä.
Ainiin ja mä en tiiä mitä kesästä tulee (vaikka sitä on nyt vähän turha pohtia vielä , sinne on aika paljon aikaa) koska lapset on kaikki kotona tietenki ja mun pitäis kestää niitä kolme kuukautta 24/7. Huhhhuh. Voin kertoo, että sitten oon kyllä lomani ansainnut! Musta on vaan ihan kummallista ajatella, että kaikki on täällä koko päivän koska mä en oo tottunut sellaseen yhtään. En tiiä mitä ensinnäkin tulee tänään alkavasta kiitospäivä breikistä (ke-su). Torstaina on Thanksgiving juhlat, joten sillon on äiti ainakin vapaalla joten sillon tuskin mitään hirveen kummallista tehdään! Ja no perjantaina noilla on onneksi ihan normaalisti harkat, joten ees pieni breikki kolmesta eteenpäin : )
And the best part ......
Vapaa-aika:
Oon yleensä vapaa omiin menoihini joskus 6-7pm aikoihin. Joinakin päivinä ei vaan jaksa lähteä minnekään mutta yritetään kavereiden kanssa nähdä ainakin pari kertaa viikossa. Yleensä mennään syömään illallista tai jonkun luo tai elokuviin tai jotain muuta mukavaa. Ja koska Pamin luona on hot tub, niin se on aika yleistä, että me siellä ollaan keskiviikkoiltaisin. Ja niin myös viime keskiviikkona, JEE!! On harmi, että Pam lähtee pois joulukuussa (heti mun synttäreiden jälkeen) ni sitten sen jälkeen täytyy alkaa hengailla jossain muualla. Mutta meillä oli taas ihan tosi kiva ilta, paitsi että jos pian oon kipee niin se johtuu siitä että ..... me hypättiin lumihankeen kaks kertaa sieltä hot tubista. OHHH voin kertoa, että oli ihan pikkasen kylmää se lumi :DD Nyt on myös rinteet virallisesti avattu (tai ne missä on tarpeeksi lunta) joten varmaan siellä kuluuu aika paljon mun vapaa-ajasta marraskuusta huhtikuuhun kun kausi virallisesti päättyy.
Huhhuh, kylläpäs tuli pitkä selvitys siitä mitä mä teen täällä, ja ihan yleistä turhaa lätinääkin. Jos joku saa tästä selkoa, niin onnea! Ja jos ette, se on ihan normaalia, kysymyksiä saa jättää kommentteihin. En tiiä miten oon jaksanu jauhaa näin kauan -- joten ehkä lopetan!
Fiilikset?
Ekana viikkona olin tosi hermona, koska en oikeen tiennyt miten päin olisin lasten kanssa ja ne vaikutti kovin hiljaisilta ja ujoilta. Pikkuhiljaa päivä päivältä ne tuntu avautuvan enemmän ja niihin oli helpompi saada kontaktia ja saada ne ensinnäkin tottelemaan. Mun nuorin poika I on se ainut, jonka kanssa mulla on ollut ongelmia tän vähän reilun kahden kuukauden aikana. Sen on välillä tosi vaikeeta ymmärtää, että jos mä sanon ei, niin se on sillon ei. Se pelleilee autossa, mikä häiritsee mua, kiusaa nuorempaa siskoaan jatkuvasti jne. Välillä mulla menee hermot sen pelleilyyn ja muutaman kerran oon joutunut sen lähettää huoneeseensa rauhottumaan! Viimeisin temppu oli kun se oli virittänyt muutamat langat noihin mun rappusiin niin, että meinasin kompastua kun tulin ylhäältä alas. Siinä olis voinu käydä toosi huonosti, ja eilen toi äiti sitten piti vähän isomman puhuttelun sille, koska se ei ihan ymmärtänyt, että oikeesti olis voinu käydä tosi huonosti jos joku olis kaatunu rappusissa.
Nyt viime aikoina on tuntunut enemmän siltä, että tää on mun koti ja lapsetkin on ollut tosi nätisti suurimman osan ajasta. Vaikka kaikilla on niitä huonoja päiviä, niin tää on silti hyvin suureks osaks ollut iloa. Ihan muutamina päivinä on tuntunut siltä, että ei tästä mitään tuu ja että en tiiä viihdynkö sittenkään täällä. Mutta ne on aika ohimeneviä fiilareita onneks.
Mun on aina ollut jotenkin vähän vaivautunutta olla lasten kanssa, en tiiä miksi. Mutta täällä ei oo ollut sellasta tunnetta, ei ainakaan vielä. Toivottavasti ei tulekaan! Ennen kun päätin tulevani Coloradoon, kerroin vanhemmilleni millainen perhe mua olis oottamassa Coloradossa ja iskäkin kysy, että ootko nyt ihan varma, että neljä lasta ei oo liikaa. Se kehotti mua ajatteleen hyvin tarkkaan mitä päätän. Mulla ei mennyt kauaakaan kun päätin. Tää tuntu jotenkin vaan hyvältä verrattuna edellisiin perheisiin, joiden kanssa olin puhunut aiemmin. Eräs perhe Atlantassa esim. vaikutti näihin nähden tosi tiukoilta, siis esimerkiks että mulla olis ollu kotiintuloajat (viimeistään kello 11) -- oon niin onnellinen, että mun perhe antaa mun mennä illalla, eikä pakota mua tulemaan tiettyyn kellonaikaan kotiin. Toki ymmärrän, että jos meen viikolla ulos, että mun pitää herätä 6.45am että sitä tahtia pitää mennä kotiin! :) Kröhöömm mites sitten allekirjoittanut teki viime keskiviikko iltana, hän tuli kotiin kello 1.15 aamuyöstä ja tosiaan herätys sillon ennen seiskaa, voin kertoa, että oli vähän rankkaa. Niin rankkaa, että kun tulin kotiin niin en jaksanut ees avata tietokonetta vaan painuin suoraan unille, ja nukuinkin sitten johonkin 12 asti.
Oon myös tajunnut täällä ollessani, etten ikinä halua neljää lasta. Ihan liikaa hommaa joka elämänvaiheessa. No thank you! Propsit kyllä niille, jotka sen on selvittänyt, ja nää kuitenkin käy töissäkin ja kaikkea. Huhhuh.
Mitä mä teen?
Mun työ täällä on lähinnä ajamista, koska näillä on jo niin paljon harrastuksia. Normaalisti mennään harkkoihin suoraan koulusta ja mä ehdin mennä kotiin ennen kun haen lapset pois. Sitten kello onkin jotain about 6pm ja äiti ja isä on yleensä kotona jo siihen aikaan -- ja mä oon off. Eli siis mä ajan, ajan ja vielä kerran ajan. Yhtenä päivänä viime viikolla mulla oli tosi rankka päivä koska ajoin 4h putkeen, ilman mitään väliä. D meni Copper Mountainille kavereidensa kanssa ja sinne on matkaa meiltä jotain 45min. Sitten oli I:n parturi ja harkat ja D piti hakea pois. Olin aivan poikki kun pääsin kotiin ja nukahdin joskus kymmenen aikaan. Välillä tulee tollasia, jollon kaikki pitää hoitaa samaan aikaan. Sitten joskus ajamisen ohella katson lasten perään ehkä max. pari tuntia ennen ku oon off. Yleensä tehdään läksyt ja sitten luetaan/leikitään. Eniten vietän aikaa harkkojen jälkeen KJn kanssa. D ja H on yleensä omissa oloissaan. Nyt kun on talvi niin luulen kyllä, että tulee paljon enemmän tehtyä ulkona asioita lasten kanssa. Kerran pelattiin jo lumisotaa. Näillä on myös snowmobile, jota noi pojat ajaa ja luulen, että mä pääsen kyytiin sitte kun vaan haluan. Toisaalta myös lapset laskittelee aika paljon talvella ja mun host vanhemmat onneks sano, ettei mun tarvii mennä niiden kanssa mikä on suuri helpotus mulle! Toisaalta talvella myös tulee sisällä tehtyä asioita, varsinkin jos ei oo hyvä sää (lue: jos on lumimyrsky). Oon tässä just yrittänyt kehitellä kaikkea sellasta mitä voidaan tehdä sisällä kun ulos ei pääse koska en jaksa aina leikkiä hide n seekiä eli piiloa. Vähän on vielä hakusessa mut kyllä se tästä!
Kaiken tän ohella, noin kerran viikossa pesen lasten pyykkejä. Ei mikään kummallinen homma, se kerran viikossa riittää ihan hyvin toistaiseksi. Paitsi että oon kyllä huomannut, että nää käyttää joitain vaatteita kerran ja heittää likapyykkiin heti sen yhden kerran jälkeen, eikä ne edes oo likasia. Joskus äiti pyytää mua käymään myös kaupassa hakemassa hedelmiä / maitoa - ne on ne yleisimmät mitkä loppuu. Muuten mun ei tarvi hoitaa kaupassa käyntiä.
Sitten välillä mun täytyy hoitaa jotain omia pankki-/postiasioitani tai käydä autopesussa tms.
Että ei se hirveesti oo mitä mulla täällä on töitä, max. mitä saan tehdä töitä viisumin mukaan on 45h/vko mutta mä en oo ees laskenu omiani, koska ei niistä tuu varmaan yhteensä kun 25-30h riippuen vähän viikosta.
Teen kyllä joskus viikonloppuisin töitä, lähinnä siis lauantaina ja sitten sunnuntaina on vapaa mutta kun lapset ei oo koulussa niin sillon tehdään sitten jotain mukavaa kotona. Lähinnä se leikkiminen on KJn ja In kanssa. Viimeks kun olin töissä viikonloppuna pari viikkoa sitten niin me leikittiin piiloa meidän talon alakerrassa ja potkittiin I:n kanssa palloa (se voitti mut TAAS). Sen lisäks ollaan katottu elokuvia, tehty palapelejä, pidetty fashion show, leivottu ja oltu ulkona. Aika perus juttuja mutta haluun kyllä tehdä kaikkea kivaa viikonloppuisin, varsinkin kesällä!! Mennä ulos uima-altaalle, vaeltamaan vuorille, Denveriin eläintarhaan/akvaarioon tai kattomaan amerikkalaista jne.
Mulla on suhteellisen vähän työtä mitä on kuunnellut näitä muita täällä mutta silti kyllä tää välillä iskee aika pahasti väsymyksen muodossa, en ymmärrä miksi. Toki autossa istuminen on jotenkin uuvuttavaa välillä mutta en kuvitellut, että olisin oikeesti ihan kuitti joinakin päivinä.
Ainiin ja mä en tiiä mitä kesästä tulee (vaikka sitä on nyt vähän turha pohtia vielä , sinne on aika paljon aikaa) koska lapset on kaikki kotona tietenki ja mun pitäis kestää niitä kolme kuukautta 24/7. Huhhhuh. Voin kertoo, että sitten oon kyllä lomani ansainnut! Musta on vaan ihan kummallista ajatella, että kaikki on täällä koko päivän koska mä en oo tottunut sellaseen yhtään. En tiiä mitä ensinnäkin tulee tänään alkavasta kiitospäivä breikistä (ke-su). Torstaina on Thanksgiving juhlat, joten sillon on äiti ainakin vapaalla joten sillon tuskin mitään hirveen kummallista tehdään! Ja no perjantaina noilla on onneksi ihan normaalisti harkat, joten ees pieni breikki kolmesta eteenpäin : )
And the best part ......
Vapaa-aika:
Oon yleensä vapaa omiin menoihini joskus 6-7pm aikoihin. Joinakin päivinä ei vaan jaksa lähteä minnekään mutta yritetään kavereiden kanssa nähdä ainakin pari kertaa viikossa. Yleensä mennään syömään illallista tai jonkun luo tai elokuviin tai jotain muuta mukavaa. Ja koska Pamin luona on hot tub, niin se on aika yleistä, että me siellä ollaan keskiviikkoiltaisin. Ja niin myös viime keskiviikkona, JEE!! On harmi, että Pam lähtee pois joulukuussa (heti mun synttäreiden jälkeen) ni sitten sen jälkeen täytyy alkaa hengailla jossain muualla. Mutta meillä oli taas ihan tosi kiva ilta, paitsi että jos pian oon kipee niin se johtuu siitä että ..... me hypättiin lumihankeen kaks kertaa sieltä hot tubista. OHHH voin kertoa, että oli ihan pikkasen kylmää se lumi :DD Nyt on myös rinteet virallisesti avattu (tai ne missä on tarpeeksi lunta) joten varmaan siellä kuluuu aika paljon mun vapaa-ajasta marraskuusta huhtikuuhun kun kausi virallisesti päättyy.
Huhhuh, kylläpäs tuli pitkä selvitys siitä mitä mä teen täällä, ja ihan yleistä turhaa lätinääkin. Jos joku saa tästä selkoa, niin onnea! Ja jos ette, se on ihan normaalia, kysymyksiä saa jättää kommentteihin. En tiiä miten oon jaksanu jauhaa näin kauan -- joten ehkä lopetan!
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
unbelievable colorado
Kiitti Iitulle, että se kertoi mulle Suomesta asti, että täällä Coloradossa on hyväksytty tällanen laki tällä kertaa. Apua. En ihan voi uskoa tätä. Puhuttiin tästä myös saksalaisen Stephanien kanssa ja sekin oli ihan, että mitä ihmettä. Kummallista, kaikkea sitä maailmassa on, ja mä satuin sitte just tänne tulemaan.
P.S. Tykkään ton Coloradon kuvernöörin nimestä - John Hickenlooper. Kuulostaa kivalta.
lauantai 3. marraskuuta 2012
whatever
APUA. Arvatkaa miten monta viikkoa on enää mun synttäreihin? Kuus viikkoa tasan tänään :D Jos mua nyt ihan vähän taas alko hirvittää taas kun tätä asiaa alkaa miettimään. No ainakin sitten sen jälkeen pääsen laillisesti juomaan täällä ja ennenkaikkea sisälle paikkoihin! Mulla onkin jo kovat suunnitelmat että minne haluun heti juhlimaan kun oon täyttänyt. Ja kaikkiaan on ihanaa et oon 21v ennen uutta vuotta koska sillon on Vailissa jotku supermegabileet, JEE.
Anyway, pyydän kovasti anteeks tätä hiljasuutta taas. Tää viikko on taas ollu niitä viikkoja kun ei oo kerinny aattelee oikeestaan mitään! Ensinnäkin mun host mom on ollut Bostonissa nyt yli viikon ja se tulee takasin sunnuntaina, samoin kuin H. Molemmat on siis itärannikolla ollut, H lähti keskiviikkona tutustumaan yliopistoihin Bostonin lähialueella - ihan näin mainitakseni kun kuulin minne se menee niin Harvard ja Dartmouth ainakin näin etunenässä. Että sellasta meillä. Joo oon tosiaan ollut siis host iskän kanssa koko viikon kolmen lapsen kanssa ja uskokaa ei oo ollut ees yhtään sen kiireisempää kun aikasempaakaan huh. No se on tarkottanu sitä, että meikäläinen on ollut ulkona joka ilta ja tullut kotiin about siinä 12 aikaan yöllä ja heränny sitte taas puol seiskalta. Yhtenä yönä nukuin jopa huikeet 5h!! Oon tiettekö niin väsynyt että en jaksais pysyy enää hereillä, vähän turhan rankkaa tällanen :)) Ei oo vanhaks tulemista.
Meillä oli tosiaan sushi-ilta maanantaina kavereiden kanssa ja ai ai ai kun oli hyvää, että mä rakastan sitä ruokaa ;) Tiistaina nähtiin ihan muuten vaan, hengailtiin. Tiistain jälkeen olin jo ihan uuvuksissa ja sen lisäks keskiviikkona oli vielä halloween ja piti valvoa. En vaan jaksanu lähteä illalla minnekään ja lopulta sammuin sitten joskus kympin aikaan. Huhh että on rankkaa. Torstaina menin illalla käymään Elisabethin luona, ihan vaan juoruumassa jne tyttöjen juttuja. Olin pari tuntia ja tulin (taas) kotiin joskus 12 jälkeen. Ja eilen onneks ei oo mitään, en olis välttämättä jaksanu. Oon mielestäni ansainnu kunnon yöunet! Ja tarvin unta, koska oon luvannu huomenna ja sunnuntaina mennä ulos illalla...... miten tää nyt meni näin, että tällä viikolla oon melkein ollu ulkona enemmän ku yhteensä koko kahtena kuukautena, no ei nyt ihan sentään. Ja ei ihan hyvä vaan et on jotain tän perheen ulkopuolistaki elämää! :)
Ollaan ehkä menossa ensi viikonloppuna Keystoneen laskittelemaan mutta en tiiä miten pääsen sinne, tai no eihän mulla oo vielä ees vaatteita laskittelua varten!! Noo se on pikku juttu. Sain kuitenkin sen laskittelupassin hankittua, tai siis mun host dad vaan ilmotti et se on nyt hakemassa sitä mulle :D Käy. JEE ihan pian pian pian. Ai mitenniin innoissaan??? Samoin kun mä haluun luistelemaan!!!! Ainiin ja sillä mun laskittelupassilla pääsee siis rinteisiin täällä Vailissa: Vail, Beaver Creek, Breckenridge ja Keystone. Sen lisäksi sillä pääsee laskittelemaan Kaliforniassa (!!!!!!): Kirkwood, Heavenly ja Northstar. Kaikki noi kolme on Lake Tahoella Pohjois-Kaliforniassa/Nevadassa, Sacramentosta itäänpäin Carson City taitaa olla lähin kaupunki. Miten paljon mä haluun viikonlopuks laskeen sinne kun on kerran mahdollisuus :))) Siinä olis vähän erilainen Kalifornia kokemus kun rannalla makaaminen! Mä niin meen sinne. Ehkä heti vaikka tammikuussa kun oon päässy sieltä ensin pois.
Mun mielestä ihan tollaset perusmaisemat esim. Suomesta. Jooo, eli kyllä mun kelpaa!!
Mitäs muuta tänne kuuluu? No eipä mitään sen ihmeellisempää paitsi, että kuulin juuri eilen että yks läheisimmistä ja parhaista kavereista täällä muuttaa tässä kuussa Boulderiin, Denveristä pohjoiseen. Eli sitte sitä näkee tosi harvoin enää -- toisaalta Boulder on kuulemma party city joten ..... ehkä siellä jonain viikonloppuna pitää kävästä! Pitää ja pitää, ihankun se olis pakko hei.
Pyydän syvästi anteeksi sitä, että tässä ei nyt oo mitään kivoja kuvia mutta saatte kuvia tässä viikonlopun/ens viikon aikana. Ehkä kuitenkin vasta ens viikolla jos tässä on nyt kaikenlaista menossa viikonloppuna. Olisin muuten eilen halunnut + ehtinyt meneen kattoo high school amerikkalaista mut Elisabeth oli sopinu jo muuta ni en sitte halunnu mennä yksin, ens kerralla ihan varmana meen :))
Terkut kaikille Suomeen ja toivottavasti teen marraskuu on alkanu hyvin!
xoxo
Anyway, pyydän kovasti anteeks tätä hiljasuutta taas. Tää viikko on taas ollu niitä viikkoja kun ei oo kerinny aattelee oikeestaan mitään! Ensinnäkin mun host mom on ollut Bostonissa nyt yli viikon ja se tulee takasin sunnuntaina, samoin kuin H. Molemmat on siis itärannikolla ollut, H lähti keskiviikkona tutustumaan yliopistoihin Bostonin lähialueella - ihan näin mainitakseni kun kuulin minne se menee niin Harvard ja Dartmouth ainakin näin etunenässä. Että sellasta meillä. Joo oon tosiaan ollut siis host iskän kanssa koko viikon kolmen lapsen kanssa ja uskokaa ei oo ollut ees yhtään sen kiireisempää kun aikasempaakaan huh. No se on tarkottanu sitä, että meikäläinen on ollut ulkona joka ilta ja tullut kotiin about siinä 12 aikaan yöllä ja heränny sitte taas puol seiskalta. Yhtenä yönä nukuin jopa huikeet 5h!! Oon tiettekö niin väsynyt että en jaksais pysyy enää hereillä, vähän turhan rankkaa tällanen :)) Ei oo vanhaks tulemista.
Meillä oli tosiaan sushi-ilta maanantaina kavereiden kanssa ja ai ai ai kun oli hyvää, että mä rakastan sitä ruokaa ;) Tiistaina nähtiin ihan muuten vaan, hengailtiin. Tiistain jälkeen olin jo ihan uuvuksissa ja sen lisäks keskiviikkona oli vielä halloween ja piti valvoa. En vaan jaksanu lähteä illalla minnekään ja lopulta sammuin sitten joskus kympin aikaan. Huhh että on rankkaa. Torstaina menin illalla käymään Elisabethin luona, ihan vaan juoruumassa jne tyttöjen juttuja. Olin pari tuntia ja tulin (taas) kotiin joskus 12 jälkeen. Ja eilen onneks ei oo mitään, en olis välttämättä jaksanu. Oon mielestäni ansainnu kunnon yöunet! Ja tarvin unta, koska oon luvannu huomenna ja sunnuntaina mennä ulos illalla...... miten tää nyt meni näin, että tällä viikolla oon melkein ollu ulkona enemmän ku yhteensä koko kahtena kuukautena, no ei nyt ihan sentään. Ja ei ihan hyvä vaan et on jotain tän perheen ulkopuolistaki elämää! :)
Ollaan ehkä menossa ensi viikonloppuna Keystoneen laskittelemaan mutta en tiiä miten pääsen sinne, tai no eihän mulla oo vielä ees vaatteita laskittelua varten!! Noo se on pikku juttu. Sain kuitenkin sen laskittelupassin hankittua, tai siis mun host dad vaan ilmotti et se on nyt hakemassa sitä mulle :D Käy. JEE ihan pian pian pian. Ai mitenniin innoissaan??? Samoin kun mä haluun luistelemaan!!!! Ainiin ja sillä mun laskittelupassilla pääsee siis rinteisiin täällä Vailissa: Vail, Beaver Creek, Breckenridge ja Keystone. Sen lisäksi sillä pääsee laskittelemaan Kaliforniassa (!!!!!!): Kirkwood, Heavenly ja Northstar. Kaikki noi kolme on Lake Tahoella Pohjois-Kaliforniassa/Nevadassa, Sacramentosta itäänpäin Carson City taitaa olla lähin kaupunki. Miten paljon mä haluun viikonlopuks laskeen sinne kun on kerran mahdollisuus :))) Siinä olis vähän erilainen Kalifornia kokemus kun rannalla makaaminen! Mä niin meen sinne. Ehkä heti vaikka tammikuussa kun oon päässy sieltä ensin pois.
Mun mielestä ihan tollaset perusmaisemat esim. Suomesta. Jooo, eli kyllä mun kelpaa!!
Mitäs muuta tänne kuuluu? No eipä mitään sen ihmeellisempää paitsi, että kuulin juuri eilen että yks läheisimmistä ja parhaista kavereista täällä muuttaa tässä kuussa Boulderiin, Denveristä pohjoiseen. Eli sitte sitä näkee tosi harvoin enää -- toisaalta Boulder on kuulemma party city joten ..... ehkä siellä jonain viikonloppuna pitää kävästä! Pitää ja pitää, ihankun se olis pakko hei.
Pyydän syvästi anteeksi sitä, että tässä ei nyt oo mitään kivoja kuvia mutta saatte kuvia tässä viikonlopun/ens viikon aikana. Ehkä kuitenkin vasta ens viikolla jos tässä on nyt kaikenlaista menossa viikonloppuna. Olisin muuten eilen halunnut + ehtinyt meneen kattoo high school amerikkalaista mut Elisabeth oli sopinu jo muuta ni en sitte halunnu mennä yksin, ens kerralla ihan varmana meen :))
Terkut kaikille Suomeen ja toivottavasti teen marraskuu on alkanu hyvin!
xoxo
perjantai 19. lokakuuta 2012
where were we
Istun parhaillaan Starbucksissa odotellen, että mun pitää lähtee hakeen lapsia koulusta. Syy minkä takia oon täällä enkä kotona on se, että meen netti ei TAASKAAN toimi. Johan se nyt varmaan kuukauden toimi moitteetta :D Tää on niin uskomatonta, no onneks on lähellä tällasia paikkoja jossa voi ihan rauhassa istuskella, ja samalla hyvällä syyllä juoda jotain hyvää. Istuin täällä jo aamulla ja join Salty Caramel Hot Chocolaten ja tällä hetkellä sama juoma tossa
edessäni.
Mitä tänään? No, mulla oli vähän vaikee aamu ton maman kanssa koska oon menossa Denveriin ja noi bussiaikataulut on vähän pyllystä niin iskä sanoi, että kyllä mä saan varmaan autoa sinne. No, mama ei ihan tykänny ajatuksesta ja oli jotenkin hirveen hiljanen ja vaisu aamulla, ihan hirvee tunne ku tiesin mistä se johtuu ja olin sitten vaan hiljaa. Äiti sano, että saan kyllä auton mutta mun pitää ottaa kaikki bensat ym. jos sille käy jotain ja että hän ei oikeen tykkää että meen sillä. Noooooooo, oli vähän vaivautunutta voin kertoo! Päätin sitten aamulla tässä tutkiessani aikatauluja, että hitto soikoon että en mä pysty menee vielä yksin autolla vielä kun on tollaset paineet niskassa, joten lähdin hakemaan lippuja Vail Transportation Centeristä.
Okei, nyt loppu tää valitus. Ihanaa, että pääsen näkemään kavereitä Denverissä piiiiitkästä aikaa! Onneks pääsen yhden kaverin luo yöksi joka asuu ihan keskustassa, niin ei tarvinnu ottaa hotellia :) Se tästä olis vielä puuttunu, että mun olis pitäny maksaa hotellista erikseen vaan yhdeks yöksi. Ei ne kuitenkaan ihan halpoja oo, enkä välttämättä haluu tuhlata kaikkia mun rahoja siihen, että oon yön hotellissa. No thanks.
Tää viikkokin on menny niin nopeesti, että en voi ees tajuta. Oon hei ollut täällä jo 7 viikkoa, eli ens viikolla on tasan kaks kuukautta. HUI! Miten tää voi mennä näin nopeesti? Jos tää jatkuu samaa tahtia, niin mähän oon jo ihan pian auringon alla äitin, iskän ja Mikon kanssa. Aa, mulla on niin ikävä mun vauvaa, en voi halata sitä tai sanoa sitä vauvaksi ....
Ja samoin oon pian takas Suomessa jos tää menee näin lujaa. Kummallista.
Ja samoin oon pian takas Suomessa jos tää menee näin lujaa. Kummallista.
Aa mulla on ikävä tätä!♥ Love my baby
Oon tässä ehtiny mietiskellä kaikkea, etunenässä mun tulevaisuutta ja sitä, mitä meinaan tehdä kun tuun pois täältä. Ei mitään hajua. Mua ei yhtään huvittais mennä takasin kouluun, mutta pakko mun olla järkevä ja tehdä ees mun kandi ja sitten miettiä mitä haluun. En voi heittää kahta viime vuotta ihan hukkaan. Oon miettiny vakavasti myös ulkomailla opiskelemista mutta sitten tarvis alottaa taas alusta, ei millään pystyis. Ähh. Toisaalta oon miettiny myös työskentelyä vuoden verran jossain ulkomailla ja sitten jos opiskelis jonkun kunnon ammatin itelleen! :) Mulla pyörii päässä tällä hetkellä miljoona ajatusta, niin pahasti oon sekasin, etten tiiä minnepäin sitä oikeen menis. Haluun vaan jonkun ammatin itelleni tulevaisuutta varten mut mulla ei oo mitään hajua mikä haluun olla. Ja jos voisin toivoa, niin haluisin, että mulla olis ammatti jo vuodessa ettei tarvis opiskella.
No, ehdin miettiä tätä kaikkea tänä vuonna ja pyöritellä mielessä mikä olis järkevää jne. Kattellaan sitte vaikka keväällä josko oon päässy johonkin tulokseen näissä mun pohdinnoissa.
Saatte jotain kunnon materiaalia kun tuun Denveristä, ehkä maanantaina jos meen netti toimii tai sitten joudun tulemaan taas tänne Starbucksiin koneelle :D
Hyvät viikonloput kaikille!!
lauantai 13. lokakuuta 2012
friday is a movie night
Meillä oli eilen illalla tosiaan movie night, tai on meillä ollut se joka ikinen perjantai mutta tää oli eka kerta kun katoin oikeesti jonkun leffan. Meillä oli koko perhe koossa, Simbaa ja Zeekia unohtamatta. Katottiin Tim Burtonin Dark Shadows, mikä oli mun mielestä ihan jees leffa. En olis ehkä teatteriin mennyt kattomaan tai en ehkä kato sitä uudelleen mutta ihan perus. Ja ahh Johnny Depp ;)
Meillä oli myös takka päällä ja ahh miten ihanan lämmin ja kotosa tunnelma tuli heti. Ootan talvella, että voin käpertyy tohon sohvalle viltin ja hyvän musiikin kanssa ja tuijottaa takkatulta ahh. Mutta ei vielä kiitos sitä talvea, huomiseksi oli kyllä luvattu lumisadetta ja tänään satoi koko päivän vettä ..... Pliis ei ihan vielä :o Mun tukka ei ihan btw tykännyt tosta kosteesta ilmasta, se oli ihan kihara kun vihdoin illalla pääsin kotiin. ARGH. Onneks niitä päiviä ei täällä kovin montaa oo vuodessa.
Zeek ja Simba on jo kovin tuttavallisia keskenään, ekalla tapaamisella Zeek olisi voinut käskystä syödä Simban mutta nyt ne jo leikkii keskenään ja Zeek seuraa Simbaa ku hai laivaa joka paikkaan :D Ne on niin sulosia ......
Translation: We had a movie night yesterday after dinner. The choice was Tim Burton's Dark Shadows which was okaay for me, not so special I would've wanted to go to a theater to see it. Our whole family was there, the cat and the dog as well.
The fireplace was awesome and I can only imagine that in the winter time when it really gets colder, can't wait to have a blanket and music and just watch the flames and enjoy the warmth. Heaven! But I don't want to have the winter yet, not quite ready for it. Well they said in a forecast that it's gonna be snow showers tomorrow, hope not. Today was raining the whole day and my hair didn't like that at all, it was all curly when I finally got back home around 7pm.
The last pic is Zeek and Simba playing, they are so familiar with each other already which is good. At the first meeting Zeek could've easily eat Simba but now they are playing and Zeek is following Simba everywhere, literally. Such a cute couple!
Meillä oli myös takka päällä ja ahh miten ihanan lämmin ja kotosa tunnelma tuli heti. Ootan talvella, että voin käpertyy tohon sohvalle viltin ja hyvän musiikin kanssa ja tuijottaa takkatulta ahh. Mutta ei vielä kiitos sitä talvea, huomiseksi oli kyllä luvattu lumisadetta ja tänään satoi koko päivän vettä ..... Pliis ei ihan vielä :o Mun tukka ei ihan btw tykännyt tosta kosteesta ilmasta, se oli ihan kihara kun vihdoin illalla pääsin kotiin. ARGH. Onneks niitä päiviä ei täällä kovin montaa oo vuodessa.
Zeek ja Simba on jo kovin tuttavallisia keskenään, ekalla tapaamisella Zeek olisi voinut käskystä syödä Simban mutta nyt ne jo leikkii keskenään ja Zeek seuraa Simbaa ku hai laivaa joka paikkaan :D Ne on niin sulosia ......
Translation: We had a movie night yesterday after dinner. The choice was Tim Burton's Dark Shadows which was okaay for me, not so special I would've wanted to go to a theater to see it. Our whole family was there, the cat and the dog as well.
The fireplace was awesome and I can only imagine that in the winter time when it really gets colder, can't wait to have a blanket and music and just watch the flames and enjoy the warmth. Heaven! But I don't want to have the winter yet, not quite ready for it. Well they said in a forecast that it's gonna be snow showers tomorrow, hope not. Today was raining the whole day and my hair didn't like that at all, it was all curly when I finally got back home around 7pm.
The last pic is Zeek and Simba playing, they are so familiar with each other already which is good. At the first meeting Zeek could've easily eat Simba but now they are playing and Zeek is following Simba everywhere, literally. Such a cute couple!
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
there's always a first time for everything
Eilen oli mukava päivä. Kaiken lisäks oli Columbus Day enkä ollu ikinä ees kuullu sellasesta joten oli illalla sitten pakko googlettaa miksi sitä juhlitaan jne.Olisin eilen ollut ahkera ja käyny pankissa mut se oli suljettu, no ei sitten.
Mutta siis tititidiididiiiiiii mä kävin eilen elämäni ensimmäisessä autopesussa, tai siis en oo ennen ite ajanut oon kyllä ollut kyydissä.........Mun mama pyysi tekemään sen kerran viikossa!! Tosiaan ajoin Edwardsiin ja etin sieltä sen pesupaikan, menin jonon perään ja oottelin. Sitte maksoin ja odottelin vihreetä valoa. Se oli ehkä maailman kummallisinta. Ilmotin sitte host äitille että tein sen ja sain vastauksena: "You rock!!!" Olin ehkä maailman ilosin tosta viestistä!
Kotiin tultuani lasten kanssa me päätettiin KJn ja I:n kanssa pitää fashion show, kyllä, myös mun nuorin poika I oli mukana näytöksessä!! Oli aika huvittavaa, meidän lavamusiikki oli Hannah Montana :D Mä esitin siis jotain ranskasta tullutta turistia joka oli bongattu näytökseen kadulta, I oli joku lihava nainen ja KJ oli hmm ... mikälie jumppaihminen. Että sellasta. Sen lisäks koska kenelläkään ei ollut treenejä niin kikkailtiin I:n kanssa pallolla, mä hävisin TAAS. Mun itsetunto kärsii täällä koska häviin koko ajan näille, ihan missä tahansa :) Samoin kun tänään ekaa kertaa koskin lacrosse mailaan. Oli ihan sikakivaa kokeilla jotain uutta, haluaisin vaan tehdä sitä oikeen kunnolla. Sillä on kyllä vaikeeta heittää sitä palloa! Huhh.
Huomisen tarkoitus piti olla mennä pankkiin hoitaa pari asiaa samoin kun postissa asioida mutta sovin Michaelan kanssa meneväni sen kanssa vaeltamaan jonnekin tonne vuorille! Odotan sitä niin paljon, toivon et sieltä näkisi jotenkin enemmän noita vuoria koska ne on ihan mahtavia :) Joten pankki ja posti jääköön torstaille.
Pyyhh, mun suunnitelma oli että olisin mennyt Denveriin tänä viikonloppuna, mutta se ei nyt onnistu koska isä ja äiti on molemmat töissä viikonloppuna joten mun täytyy olla töissä mööööö. Okei, pyysin sitten seuraavan viikonlopun vapaaksi jotta pääsen Denveriin moikkaamaan kavereita ja shoppailemaan, JEE!
Jotta pääsen sivistämään itteäni niin tolla äidillä on nyt sellanen kirja joka kertoo comanche intiaaneista. Ai niistä! Jooo, sanoin, että haluun lukea sen koska se mitä se kerto siitä kuulosti mielenkiintoselta. Ja sen lisäksi, koska nyt täällä on menossa vaalit ja Denverissä järjestettiin vaaliväittely Romneyn ja Obaman välillä viime keskiviikkona niin katon parhaillaan sitä väittelyä.
Te voitte myös sivistää itseänne, toi video ei kestä kun vaan sen puoltoista tuntia :D
Tota olis kyllä ollut varmaan mahtava kattoa ihan livenä vaikka en niin kovasti politiikasta välitäkään, saati tiedä näiden ajatuksista mitään täällä, mutta silti.
Eipä mulla tällä kertaa muuta, palaillaan asiaan kuvien kera ehkä ensi kerralla, jos vaikka saan kuvia otettua vaellusretkeltä.....
Mutta siis tititidiididiiiiiii mä kävin eilen elämäni ensimmäisessä autopesussa, tai siis en oo ennen ite ajanut oon kyllä ollut kyydissä.........Mun mama pyysi tekemään sen kerran viikossa!! Tosiaan ajoin Edwardsiin ja etin sieltä sen pesupaikan, menin jonon perään ja oottelin. Sitte maksoin ja odottelin vihreetä valoa. Se oli ehkä maailman kummallisinta. Ilmotin sitte host äitille että tein sen ja sain vastauksena: "You rock!!!" Olin ehkä maailman ilosin tosta viestistä!
Kotiin tultuani lasten kanssa me päätettiin KJn ja I:n kanssa pitää fashion show, kyllä, myös mun nuorin poika I oli mukana näytöksessä!! Oli aika huvittavaa, meidän lavamusiikki oli Hannah Montana :D Mä esitin siis jotain ranskasta tullutta turistia joka oli bongattu näytökseen kadulta, I oli joku lihava nainen ja KJ oli hmm ... mikälie jumppaihminen. Että sellasta. Sen lisäks koska kenelläkään ei ollut treenejä niin kikkailtiin I:n kanssa pallolla, mä hävisin TAAS. Mun itsetunto kärsii täällä koska häviin koko ajan näille, ihan missä tahansa :) Samoin kun tänään ekaa kertaa koskin lacrosse mailaan. Oli ihan sikakivaa kokeilla jotain uutta, haluaisin vaan tehdä sitä oikeen kunnolla. Sillä on kyllä vaikeeta heittää sitä palloa! Huhh.
Huomisen tarkoitus piti olla mennä pankkiin hoitaa pari asiaa samoin kun postissa asioida mutta sovin Michaelan kanssa meneväni sen kanssa vaeltamaan jonnekin tonne vuorille! Odotan sitä niin paljon, toivon et sieltä näkisi jotenkin enemmän noita vuoria koska ne on ihan mahtavia :) Joten pankki ja posti jääköön torstaille.
Pyyhh, mun suunnitelma oli että olisin mennyt Denveriin tänä viikonloppuna, mutta se ei nyt onnistu koska isä ja äiti on molemmat töissä viikonloppuna joten mun täytyy olla töissä mööööö. Okei, pyysin sitten seuraavan viikonlopun vapaaksi jotta pääsen Denveriin moikkaamaan kavereita ja shoppailemaan, JEE!
Jotta pääsen sivistämään itteäni niin tolla äidillä on nyt sellanen kirja joka kertoo comanche intiaaneista. Ai niistä! Jooo, sanoin, että haluun lukea sen koska se mitä se kerto siitä kuulosti mielenkiintoselta. Ja sen lisäksi, koska nyt täällä on menossa vaalit ja Denverissä järjestettiin vaaliväittely Romneyn ja Obaman välillä viime keskiviikkona niin katon parhaillaan sitä väittelyä.
Te voitte myös sivistää itseänne, toi video ei kestä kun vaan sen puoltoista tuntia :D
Tota olis kyllä ollut varmaan mahtava kattoa ihan livenä vaikka en niin kovasti politiikasta välitäkään, saati tiedä näiden ajatuksista mitään täällä, mutta silti.
Eipä mulla tällä kertaa muuta, palaillaan asiaan kuvien kera ehkä ensi kerralla, jos vaikka saan kuvia otettua vaellusretkeltä.....
torstai 4. lokakuuta 2012
look what i found
Cool HA?! Mun perheellä on siis aiemmin ollut yks suomalainen au pair ni kuvittelisin et ne on saanu sen siltä! Vähän ehkä huonossa kunnossa mut ei sen niin väliä :) Ne kertoi tänään siitä suomalaisesta ja häpeen syvästi millanen se on ollu, olis voinu miettii minkälaisen kuvan se antaa meistä! Hyvä että nää halus mut vielä senkin jälkeen.
Ei mulla muuta. Huomenna ehkä jotain vähän tärkeempää kun jääkiekko! Or then not.....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)