no name

Heellloooou!

Tuli tosta järjettömän mielikuvituksellisesta otsikosta mieleen, että täällä voi ottaa highwaylta sellasen exitin, jonka kyltissä lukee No Name : D 

Anyway, asiaan eli se on kuulkaa ystävät rakkaat toukokuu nyt, jo 8. toukokuuta. Ja mä kuvittelin, että tää olis aurinkoinen ja lämmin kuukausi. Noh, en ihan ollut oikeessa. Nimittäin toukokuu alkoi näissä merkeissä:


Että ihan vaan sen toukokuun kunniaksi! Jos huhtikuun viimeisenä viikonloppuna voin olla shortseissa ja t-paidassa niin toukokuu alko sitte about +2 asteessa maximissaan ja sellasella kevyellä 15cm lumikerroksella. Että jeejee. Mulla oli myös viimeinen koulupäivä sinä samaisena päivänä, eikä mun oikeestaan tarvinnu olla töissä. JEE!

Mä olin tossa viime viikonloppuna lacrosse mom! Siellä mä istuin kentän laidalla lähes koko lauantain kattomassa Dn pelejä. Menin myös kattomaan In jalkapallopeliä siinä puolenpäivän maissa. 
Siellä se mun #41 on. Että se on pieni !!

Mun mielestä oli ihan mahtavaa kuulla kun koko joukkue kokoontui yhteen ja tsemppas itteään. Sitten ne huusi seuraavasti: "Who are we playing for?" "For number #12". Numero 12 tossa joukkueessa oli viime vuonna Taft Conlin, joka oli mun pojan Dn hyvä ystävä. Taft kuoli vuoden 2012 tammikuussa lumivyöryssä samalla kun oli laskettelemassa mun pojan Dn ja muutaman muun kaverin kanssa. Taftin äiti oli myös katsomossa ja kun kerroin, että pojat kunnioitti Taftin muistoa niin se alkoi itkeä. Hirveen surullista!!! Jos joku haluaa lukea Vail Dailyn artikkelin aiheesta niin se löytyy täältä. Mun nuorin tyttökin tossa tammikuun aikaan niin oli itkenyt koulussakin sen takia, koska Taft oli tosi hyvä kaveri koko mun perheelle. 

Jos mä olin lacrosse mama viikonloppuna ni ehdin mä myös olemaan soccer mom!! : D Mä oon ollu hirveen ahkera viikonloppuna, molempien poikien peleissä koko lauantai. Huhhhuh. Mutta siis mulla oli eväät: kuivattuja mansikoita ja vettä NAM! Harmi, että ilma oli kylmä ja sateinen ni ei voinu olla ihan kesäpiknikillä, piti ottaa talvitakki mukaan. Hyrr.


Kattelin tänään sitten Suomi - USA jääkiekkopeliä, koska se tuli ihan telkkarista täällä. Mä en tiiä yhtään lähettääkö nää muita pelejä kun Jenkkien pelejä. NBC Sports Network on kuitenkin mun ystävä, mä katon sitte Jenkkien pelejä jos en Suomen vastaavia saa kattoa. Olis kyllä kiva nähdä toi seuraava, Venäjä - Suomi (löylytys luultavimmin). Simba istu mun vieressä ja jossain välissä se kävi makuulleen ja sitten se olikin jo unessa. Voi vauvaa. Hirveen rankka elämä. Siinä sohvalla se vieläki makas ku tulin sitte neljän aikaan lasten kanssa kotiin.


Eipä tänne nyt sitten muuta, mitään sen ihmeellisempää. Voitteko silti ymmärtää, että mulla on jäljellä sen kolme ja puol kuukautta???? A P U A paniikki iskee pian. Ehkä tästä nyt rauhotun ja käyn nukkumaan, että jaksan huomenna taas kattoo kiekkoo !! Rankka elämä kyllä. Puspus moimoi kaikille ;)

random photos // last couple of weeks

Haha, mä en enää ees tiedä miten monta kertaa oon kirjottanu laskettelusta mut ei kai se haittaa? Se on vaan mun lemppariharrastus täällä nyt tähän asti :) Mut pyydän anteeks niiltä, jotka ei siitä jaksa lukea. Oon vaan ite ihan fiiliksissä täällä päässä ni en välttämättä ees tajuu mistään mitään.
Anyways, parisen viikkoa sitten menin mun hollantilaisen kaverin Tn kanssa laskemaan sunnuntaina koska oltiin molemmat vapaalla. Beaver Creekissä oltiin niinku suurimman osan ajasta ollaan. Mentiin laskemaan Arrowheadin puolelle sinisiä rinteitä ja mun kaveri sanoi, että hän ei oo yhtä mustaa rinnettä tehnyt, että mennäänkö siihen? Olin tietysti heti mukana, että tottakai. No sitten ku päästiin siihen rinteeseen ni joo eikä mitään, se oli täynnä sellasia kumpareita. JOOOO. Pysähdyttiin sinne rinteen yläosaan ja tuijotettiin alas ja sitte toisiamme. Meillä ei ollut vaihtoehtoa ku yrittää päästä alas hengissä. Kumpikaan meistä ei oo laskenut noita kumpareita ennen eikä tosissaan oo kyllä mun juttu voin kertoa!!! Kaaduin ehkä vaan viis kertaa mut pääsin suuremmitta vahingoitta alas.

Ihan kiva noin ensialkuun kun oon just päässyt mustille rinteille ni päätyä tollaseen. HUH voin kertoa. Mä kyllä vannoin, etten enää ikinä laske noita. Ja hyvin se kestikin se mun lupaus. Jopa viikon. Viikko sitten lauantaina siis oltiin saman kaverin kanssa mutta meidän seurassa oli kolme herrasmiestä ja laskettiin sitten niiden kanssa. Ja koska seurattiin niitä, niin päädyttiin toiselle samanlaiselle rinteelle, ainoo vaan, että se oli vielä pidempi rinne. Pojathan laski rinteen alas ennenku mä pääsin alkuun. Sama homma molemmat katottiin toisiamme että voi elämä, ei me voida taas olla tässä tilanteessa. Katoin alas, että missä ne pojat on. No siellä ne makas maassa oottamassa meitä. Mä olin meistä kahesta nopeempi enkä kaatunut ku kai kerran (mut sen verran kova oli se rinne, että takapuoli oli kipee useemman päivän) mutta siis kun pääsin alas, ilmotin pojille, että jos yhdellekään tollaselle erehdytte enää ni mä tapan teidät ihan tosissaan. Sen jälkeen kyllä laskettiin ihan normirinteitä!!

Sunnuntaina mä alotin mun uuden harrastuksen täällä: jalkapallon! Jee oon ihan tosi innoissani, sitä on kerran viikossa sunnuntaina ja se on tosi rentoa kyllä, että ei paineita. Sovin meneväni syömään Rn kanssa tiistaina ja niin me tehtiinkin, oltiin Vailissa.
Solaris. Tossa vieressä on sellanen pieni luistelukenttä ja näin suomalaisena voin sanoa, että kaikki ei kyllä osaa luistella ei sitten ollenkaan. Huvittavaa välillä kattoa sitä yrittämistä. Ja en siis puhu pikkulapsista , vaan ihan aikuisista.
Torstai oli mulle taas toinen laskettelupäivä. Ilma oli ihan loistava ja lämpöäkin taisi olla se 50F mikä oli tosi lämmin. Mulla oli ihan liikaa vaatetta päällä. Mutta torstai oli ehkä paras päivä niinkun mun laskemisen osalta, mä menin ensinnäkin ihan todella lujaa, en kyllä hidastellut ees niillä mustilla rinteillä. Ja ei, mä en siis laskenut tossa alemmassa kuvassa näkyvää kumparerinnettä, vaan laskin sen viereisen, joka oli jyrkin mitä oon tähän asti laskenut. Se fiilis ihan tosi kun pääset alas ja katot ylös, että mikä seinä se on ollut niin on ehkä paras ikinä!! Adrenaliini.

Mun perjantain ohjelmaan kuului seuraavaa:
Mä olin tosiaan evakossa koska en halunnut olla kotona, meillä oli jotain tyyppejä putsaamassa näitä kokolattiamattoja niin aattelin että teen sitten jotain hyödyllistä ja menin salille ja lojumaan hetkeks porealtaaseen. Kelpas! Ja tais muuten kelvata jollekin muulle, nimittäin siellä ulkona joku makas bikineissä ottaen aurinkoa ...... ja lämpöä tais olla se just +15C. Et onnee vaan jos sait keuhkokuumeen tms mukavaa. Katoin vaan silleen, että mitä, edes minä, joka tulen kylmästä Suomesta ni en oo ihan noin hullu. Mahtokohan sitte olla jostain Alaskasta : D 

Kuntoilun lisäksi perjantaihin mahtui taas ulkoilua illalla Tn kanssa. Tää tais olla ihan ensimmäinen kerta kun kumpikaan meistä ei tykännyt olla siellä. Saattoi ehkä johtua joistain henkilöistä, joita ei ikinä näkynyt siellä mutta ei siitä sen enempää. Toivottavasti ens perjantai olisi vähän parempi. Paitsi että mun pitää olla töissä koko lauantai joten siitä tulee ihan mielenkiintosta ....

Lauantaina mulla oli pieni vieras koska luin tätä:
Paras kirja muuten !! : D Kyllä ne vaan menee "to the potty" kun tietää, että palomiehet/poliisit/opettajat/lentäjätkin käy.

Ei mulla hirveesti muuta asiaa oo taaskaan. En tajuu ihan tosissaan miten tää meni tähän. Mun on pitäny mennä monta kertaa kuvailemaankin esim. Lionsheadiin mutta en oo ikinä saanu aikaseksi. Ehkä huomenna koska pitää siellä poiketa muissakin asioissa! Toivon ihan teidän takia, että nyt otan itteeni niskasta kiinni tän bloggaamisen kanssa. I'm so bad. 

PS. Miten tää suomen kirjottaminen voi olla näin vaikeeta?? Kaikki kuulostaa mun korvaan paremmalta englanniksi ja sitte en enää tiedä mitä se kyseinen asia on suomeksi. Americanized huh?