not the quantity but the quality

Taas jäänyt tää, forgive me.

Ihana viikonloppu takana! Ja tavallaan ihan kiva, että päättyi. Mun viikonloppu siis tosiaan päättyi maanantai-iltana haha. Olin juhlissa lauantaina ja jotenkin se päätyi siihen, että siitä lähdettiin jatkoille Kangasalalle........ ÖÖ. Erittäin random. Mutta hauskaa pidettiin kyllä oikeen olan takaa.

Asiaan kuitenkin. Aattelin että voisin vähän kirjotella mun aupparivuodesta näin melkein vuosi sitten poislähteneenä. Olisi todella kiva vähän muistella menneitä, ehkä ei teidän puolesta mutta mulle se on yhä edelleen yks tärkeimmistä tapahtumista mun elämässä. Tein kuvakollaaseja eri asioista tänne, toivottavasti ne ei oo kauheen puuduttavia. Tästä tulee kyllä pitkä .....

COLORADO 2012-2013

Syyskuu oli aika mielenkiintonen kun saavuin. Saavuin siis Denveriin ja koska mun perhe oli matkalla vielä sillon, niin mua ei ollut kukaan odottamassa kentällä vaan mä otin bussin mun LCCn (eli paikallisen kontaktihenkilön) luo, ja siellä asuin kolme päivää kunnes mun host isä saapui mua hakemaan. Muistan olleeni todella hermostunut ja jännittynyt ennenkun tapasin kaikki. Ja tietenkin koko kuukausi meni siinä tutustuessa perheeseen kunnolla ja siihen aikatauluun. 

Siinä tutustuessa uusiin ihmisiin (sekä perheeseen että muihin auppareihin, tutustuin myös ympäristöön. Kotikyläni nimi oli Edwards. Pieni kylä, niinkuin jokainen niistä oli siellä. Lähimpänä laskettelukeskuksena oli Beaver Creek n. 15min ajomatkan päässä. Olin todella onnekas saadessani asua tällasissa maisemissa. Ja myös siinä olin onnekas, että lapset neuvoivat mua todella paljon alussa, kun en osannut paikkoja vielä.  

Vail oli meidän kylien ns. keskus. Siellä tapahtui kaikkea, laskettelun, konserttien, farmers marketien yms. lisäksi. Oli baareja, ravintoloita ja ennen kaikkea rentoja ihmisiä. En voi muuta kuin sanoa, että haluan kovasti takasin siihen tunnelmaan siellä. Ja niiden ihmisten kanssa. Vaikka ei mulla aina helppoa ollut, en voi muutakun muistella kaikkea hymy huulilla koska olihan se nyt ihan parasta. Mulla sattui hyvä tuuri, että pystyin vielä kesälläkin lomailemaan kuukauden, samoin kun kunnon kahden viikon loman jouluna, viikko lomaa toukokuussa ja kevennettyjä työpäiviä kun mun host isä oli kesällä todella monta viikkoa lomalla. 

Talvella, joulua ennen mun perhe lähti Calgaryn lähelle laskettelemaan ja mä sain vapaudet lähteä katsomaan mun omaa Suomen perhettä ja toista Amerikan perhettä Los Angelesiin ja Dallasiin. Oli kiva yllätys, kun äiti, isä ja veli hakivat mut kentältä ja suunnattiin sitten tekemään kaikkea mukavaa yhdessä pitkästä aikaa. Joulu ei yhtään tuntunut joululta altaalla ja muutenkin vähän lämpimämmässä ilmastossa, vaikka ei siellä nyt helle ollut. Olen silti kiitollinen, että äiti ja isä lensivät katsomaan mua ja veljeäni suureen maailmaan.

Keväällä (tai kevättalvella) kävin koulussa suorittamassa yhden kurssin englantia, ja sitten myöhemmin toukokuun lopussa pääsin viikonloppukurssille Baltimoreen, jonne pääsin jo lähtemään muutamaa päivää aikasemmin tsekkaamaan Washingtonin. Kevättalvi oli kyllä haikeaa aikaa koska kylän hiljeneminen oli tiedossa huhtikuun puolella kun rinteet suljettiin. Sillon koko kylä oli aivan tyhjä, ja tuntui, ettei ehkä jaksa olla täällä enää. Silti, onneksi oli parhaat kaverit, joiden kanssa keksittiin kaikkea kivaa hiljaisuudesta huolimatta. 

Yhtenä hetkenä oli +20 astetta, ja seuraavana hetkenä sataa lunta n. 80cm?? Yes, that's Colorado. And she's drunk. Haha.

Kesällä oli kyllä parasta aikaa ehkä koko aikana. Ehkä se vaikutti, että oli mun viimiset hetket perheen kanssa, oli hyvät ilmat tehdä ulkona kaikkea kivaa, ja se, että mulla oli tosiaan se kuukausi lomaa, ihan vaan itsekseni. Leikittiin paljon lasten kanssa pihassa, trampoliinilla (yrittivät opettaa mulle temppuja), vesisotaa (ehkä kivointa ikinä) ja piirreltiin liiduilla sekä pyöräiltiin ja käytiin altaalla. Itsekseni kun olin, sain paljon vapauksia tehdä mitä halusin, toki piti pitää huolta perheen koirasta ja kissasta ja talosta tietenkin. 

Kavereiden kanssa yleensä töiden jälkeen mentiin ulos, mutta myös parilla muulla oli muutamana päivänä vapaata niin, että pystyttiin jo aiemmin päivällä menemään vaeltamaan, leffaan, syömään, hengailemaan altaalle tai jotain muuta vastaavaa. Ainoa miinus mun kesässä oli mun leikkaus, joka kivasti juuri heinäkuun alkuun osui, enkä pystynyt uimaan tai kunnolla kävelemään sen jälkeen. Joten meikäläisellä jäi kaikki vaellus, juoksu, sali ja uiminen ihan totaalisesti. Sääli, mutta halusin parannella itteni kunnolla ennen matkustuskuukautta.

Kesä oli ja meni äkkiä, sen jälkeen kun mun hostit tuli kotiin heinäkuun puolella, niin mulla oli about kuukausi enää jäljellä aikaa siellä, ennen matkustuskuukautta. Ja se aika meni liian nopeasti, yhtäkkiä mun piti ajatella pakkaamista, tavaroiden lähettämistä kotiin, pankkiasioiden hoitamista yms. ajankohtaista. Samoin piti hyvästellä kaverit ja toivottaa tervetulleeksi uusi au pair. Hostit vielä kysyivät voinko näyttää sille paikkoja ja miten toimitaan. No prob. Pääsin siitä hyvästä pariksi päiväksi Denveriin ennen lähtöä. Ja sitten tuli maanantai-ilta, jollon oli aika sanoa hyvästit lapsille, elleivät halunneet nousta ti aamuna aiemmin. Itkin ruokapöydässä, yhteisen viimeisen illallisen päätteeksi. Kauniita sanoja, kauniita ihmisiä ja ihana päätös mahtavimmalle vuodelle ikinä. 

En voi ees kuvailla sitä tunnetta ti aamuna kun oikeasti piti lähteä pois pysyvästi. Haikea, onnellinen ja mitä kaikkea muuta, sitä ei vaan pysty kuvaamaan. Onnellinen, että selvisi. Haikea koska perheestä tuli mulle erittäin tärkeä. Haikea x 2 koska rakastuin siihen paikkaan. Ahdisti bussissa istuessa. Ahdisti kentällä ja ahdisti koneessa, mutta tiesin, että mahtavin reissu olisi edessä, ja kun näin kaverini Henriikan taas piiiiitkästä aikaa, niin hymyynhän se kaikki vaihtui!

Haluaisin kovasti kokea sen tunteen vielä uudelleen kun on onnellinen, ja harkitsen nyt tässä vaihtoehtojani. Meanwhile, kouluhommat kutsuu ja kesälomanvietto jatkuu. Jos nyt joka päivä ei sada, niin saatte kuvia Porista. Jazzit ovat vihdoin täällä ja meikäläinenkin lähtee tsekkaamaan perinteisesti Jazzit huomenissa. Kuullaan palaillaan! 

AINIIN, toiveita saa esittää postausten aiheille. Paljon ei ideoita tällä hetkellä päässä liiku mutta yritetään.

♥ Kaisa

differences

What are the things that make USA different from Finland? Or more likely, what makes Colorado different from Finland? This is solely based on my personal experiences, so no offense to anyone if you think differently. I can accept it.

1. People

As I probably stated in the earlier post, the people made a huge impact on my life in Colorado. Coloradans are way more laid-back people than Finns are. It most certainly can't be because of the cold, because it was almost as cold as in Finland. On the mountains, every single person I met, or talked to, were so nice. Without knowing me, no judgements. Everyone was truly interested in my story of coming to America and thought it was "a big deal" to leave alone. I always said that my personality made it really easy to leave, of course I was anxious but more excited than nervous. Maybe it's because of the sunlight!!!! They usually get approx. 300 days 
of sunshine in ONE YEAR. So basically, the days it's not sunny, it's snowing. I bet it's because of that. It's so cold and dark in Finland, it reflects into our souls and we become very .... moody?

2. Surroundings

Again, I think I've mentioned this before, but I loved living on the mountains. I've never really experienced mountains before. Not anywhere. I'd skied twice in my entire life before I left for Colorado. It was so beautiful, so so so natural. Not like big, hectic cities such as New York or Chicago. I always did some exploration wherever I went, even in the last months, I went to places I'd never been before. The mountains, river, the small villages in between. Everything was so worth the time. Colors of the trees in Autumn were so bright, I didn't even know there could be colors that bright. Yellow and orange were not the same yellow and orange that they are in Finland, they were cleaner, somehow brighter. And the snow. I've never really loved snow, but during my time in Vail, I actually learned to love it. At least a little because the huge snow storm in the end of April was not fun. For skiing maybe, but driving no. Solely in two days we got 2 feet or 80-90cm. WHAT? I've never seen that much snow in my life. Whooaa. 

3. Lifestyle

As you can imagine, people living next to the world famous ski resorts as Beaver Creek, Vail and Aspen are ski fanatics! That is so true. Everyone does it, and very often too. And why not when you can enjoy the prettiest view from the top of the Vail Mountain or ski down the Back Bowls in Vail. It was incredible. But besides skiing, people are very active in other sports too.
They take care of themselves, eat healthy and are active. A lot of the kids have several hobbies and the adults are crazy about working out. Not much junk food are consumed daily. Things are a little different down in the South of the USA, like Alabama, Texas, Mississippi etc. Lifestyle also includes very expensive ski gear, resort wear and other things such as real estate. People that I met and whose houses I saw had the most incredible houses ever. Luxury living if I would say so. Huge mansion-like houses right next to the slopes, must be a tough life. Those houses also require a lot of maintaining, so they need people to take care of them. Good employers I would say. The garden, pools, kitchens, offices whatever it is, there's people to help you organize stuff. You name it. Everything stated above lead to the point of all this ----- MONEY.
Man only the rich people can afford really living in that kind of houses in Vail, CO. So to say normal people share apartments/houses with some friends and share the rent. Most of them might even work two jobs just to live.

4. Healthcare

I would have tons of stuff to say about this but let's keep in some limits. As you might know (and if you didn't, here's a piece of info), I had to have a surgery in July last year. And no one told me about the costs before the surgery, or actually they did call me to inform me but it still remained unclear. Then turned out I got another bill, and the paperwork began. Constant emails and calls to my insurance company if they'll pay for it or no. It was hard because of the language barrier. I'd never really had to explain anything so complicated to anyone on the phone. Everything is easier in person but there simply was no other way for me to handle the situation but to discuss it on the phone. It is so EXPENSIVE to take care of anything in the USA, just saying before you want to go ahead and be an au pair. Try not to get hurt, not as bad as I did at least. I heard of my best friends too that their bills for a dentist and a dermatologist were also very high. Then you think about the great healthcare you can have in Finland, for a very little money. My surgery was super expensive -- I don't want to share any exact numbers but we're talking about tens of thousands of dollars here. Luckily, I got it all fixed and didn't end up having to pay much in the end. And my toe is also in a very good shape. Thanks Dr. Elton. And my host dad. 

5. Bureaucracy - paperwork

Where should I start? This is another thing I could say one thing about. Or maybe more than one. Well, wherever you're gonna sign up yourself in, expect paperwork. Take for example the college every au pair has to attend. It wasn't as easy as I thought and was said to be. Questions that I could not even answer to because of not being an American. Different papers to deliver to places to show you're legally there etc. Of course, I understand that. In case of opening a bank account, it was actually very easy. I was so afraid to go there cause of my English and the issues I had to talk about were not exactly on my strong list. Banking in English. Yes please. Anyway, they just showed me where to sign without even reading cause they explained all to me in normal English. Going to the hospital and to a different place to have a doctor's appt. was interesting. Almost every time I had to fill the same kind of papers with almost the same questions. Even some extra questions were given to me on the last check with the doctor but when I had no clue how to fill anything besides my name, they realized "this is not for you, I'm sorry for the trouble" ......"no worries, I only stared at it for like 15min and only could write my name, but that's ok".

6. Variety of options (in everything)

Whatever you wanted you could choose out of so many options, let's say ski gear, food, drinks, sports, tv channels (!!!!) etc. They have literally anything you can imagine. Go to Walmart and you'll find basically anything you want under one biiiiiig roof. Even in the small mountain communities, it was very nice to have options. Food specially, was nice to try different things. I ate Chinese for the first time in my life while in America. When it came to drinks, it was very hard in the liquor stores because they never sold cider. I guess Americans are beer fanatics?
Some of the next listed things actually kinda have something to do with this subject.

7. American football ♥

The one and only, real American football. Loved it! Even seeing the high schoolers playing and listening to the national anthem before a game was really nice. And strange. But I knew almost nothing about it when I came, or barely anything. One year we watched Super Bowl with my friends here in Finland but no one really concentrated on the game itself. Plus it was really late night so maybe that's why. I never made a game which bums me out so bad!! Specially when "my team" Denver Broncos almost made it to the Super Bowl last year, almost. Hopefully this year again! They're facing next weekend Tom Brady's Patriots, and hopefully going to be able to win and get closer to the big finale, Super Bowl. I'm still following their way, and they're currently at 13-3 result which is pretty good.

8. Crazy workdays

At least my family of doctor's worked pretty hard. The schedules were sometimes similar and sometimes it changed cause the other one of them had a night shift. But anyway they left early in the morning, around 7.30 and came back home around 7. Of course, as I said, this is only my experience of the only ones whose schedule I really knew. But when I think of it, I think most of the people work longer days in average than the Finnish people.

9. Food

Ahh, I love food. I learned to eat really healthy in Colorado, could be cause of the local lifestyle. Or must be because of it. I was blessed cause every time I went grocery shopping, I could also get something I wanted. I could buy avocado as much as I wanted, and that's how I became obsessed. I knew that the family ate healthy, so I never bought any candy or chips. Only the parents did, sometimes. But I was trying to be an example for the kids, to look after what they eat. Anyway, the variety of fruits for example was so huge, I couldn't decide what to get. With the kids, specially in the summer, we always got such fruit that we could make smoothies ourselves. The last months I barely ate at home, I always had something with my girls. Almost every night. But we ate the normal stuff, burgers, pasta, oven potatoes, Chinese, Mexican or other stuff. I still have a 15% discount card for a good food place, and the best thing were their appetizers: the wontons and ........ beef something. So yummy! But the places you could choose out of were almost endless. Most of the time we ended up in our favorite food/hang out place in Avon, but it was good for watching Broncos, playing pool, darts or fussball, or just dinner and drinks. Also for a pre-drinking place :) :) I loved the sangria, and the girls almost knew what to give me. Regular and loyal customer I am. There are also a couple of bad things relating to that place, but it's past so who cares anymore. Love Bob's!

10. Bars

It's maybe not fair to compare but in my experience everything was so much more fun in a small bar that was packed full of fun-loving, open-minded people. Mostly Americans, plus me and T. Oh, usually we started either at the restaurant mentioned above or a live bar called Red Lion. The bartender, gosh I forgot his name already, anyway, he was my favorite! He made me drinks, and I always wanted him as my bartender. He always kissed my hand when I left and I was always called honey. He was older so nothing with that, but I got discount, even sometimes free drinks!!! Also one of the bouncers had some roots in Finland, which was interesting to hear. We never really talked, but he hugged me when I told him the last weekend that I'm leaving. Again the openness!! What. A true regular is someone who doesn't need to show an ID when entering a bar, when everyone else with her needs to ---- and this is ME! Whiskey Jack's. 
In conclusion, the bars are quite small when you compare to the ones i.e. in Denver. But they're quite nice, specially being surrounded with right minded people it's super fun. So many friends made there, I can only recommend. 

11. Guys

Not that I have too much experience with Finnish guys, but the guys out there were much more open and came to talk to you so easily. I didn't have to do anything EVER. You just sat there with a drink and someone would come up to you soon enough. To talk which is nice. Most of them were "tourists" so people from all over the country, but we were the locals there. That's kinda funny. I know now some people from NYC, D.C., Dallas, Denver, Utah (can't remember where) and California. Just to name some. But some of them we even stayed in touch with later too, like I visited some of them in D.C. In general, guys out there are athletic, cause most of them either snowboard or ski often. I don't know that many locals out there, but the things I can say is that the ones I know, are super complicated. It's a long story, but no one needs that much complicity in their lives, too much work. HAHA. 

12. Weed

This is a never ending question. But, since it's now legalized in Colorado, they can have it. And everywhere you go, you smell it. It's very gross. I don't like it at all. And all my local friends said they use it daily. I just can't understand why. 


I think that's all I can think of now. If you have anything, any opinions, just comment. This is what I saw/experienced/learned. 

my america

Since couple of my friends asked me about my blog and whether I will  write about my experiences again, I decided to write this. It'll mostly be about my own opinions and about what I learned in America.

Being an au pair is not the easiest thing in life, and it most certainly is not for everyone. If you're wondering about becoming an au pair, I'd first think about your own personality. If you're shy and not necessarily comfortable being around unknown people, I'm not sure it's the best thing. But don't have to be brave! Not even the lack of knowledge in English should prevent you from doing what you want. You will learn. What I learned during my year in Colorado, was that being around other social people, friends, made my year way better. Just being with the family will drive you crazy, or being in the same environment where you work will. Being an au pair is not just about taking care of kids, it's being able to live and love life, explore, and discover new things. Open up. Loosen up. Most of the au pairs in the mountains were just like me, social, willing to do a lot of new things and meet new people. Maybe that's why I was so happy. Being surrounded by same kind of people made me feel more comfortable being just me. No pretending.

I'm not saying I'm pretending back in Finland, but I can feel the difference. I just don't feel the same as I was in America. I've gone back to who I was, or maybe not totally, for sure not totally, but in some level I feel it's hard being the same as I was in America. I think the culture makes everything different. Finnish people are way more shy and they have their own personal space that shouldn't be touched. If you come any closer than the space one feels comfortable at, you feel anxious. I hate that. I opened up so much. I feel like I wanna smile all the time while walking on the streets and give compliments to some random people just like the Americans did to me. But what would that make me here? A freak. That jerk who must be high smiling around. No, to me it just doesn't fit the Finnish nature of being. We're supposedly very serious people.

I miss Colorado and America in many ways. Not only the surroundings where I was blessed to live in, but also the people, culture and lifestyle makes me miss it. Vail was definitely a blessing for me. Not ever did I imagine it to be that awesome when I left. Not even in my wildest dreams. I didn't know anything about the place where I lived in. No one besides the family was there to help me the first weeks, I only had to count on my host kids and the parents when it came to setting up my bank accounts, or where to find a grocery store or how to find to the school etc practical stuff. But I figured it all out  by myself and got credit for that. It made me feel comfortable about myself and gave me more confidence. The boost of confidence that I got from the family made my life easier in every other level. I didn't fear anything. 

Of course, skiing was awesome!!! God I still wish I'd be there with T, go skiing almost every Saturday and Sunday and go out on Friday nights. That was a routine for us. And it was ridiculously amazing! Vail, a small village, was so beautiful in winter, full of active, fun people. Every weekend I met people both in the lifts, or the slopes, or in the bars. I remember those nights with all the afterparties. And it always turned out to be so much fun. Only one time I remember we didn't have a good night because we're expecting someone to show up. We learned that we can't expect anything, besides of course having fun, and then everything always turns out awesome. That's how it was.

The open-minded people I met in America made me happy. I could actually talk to people wherever I went, no matter if I knew anyone or not. Since I left Colorado, I've actually been emailing with the beautiful ladies at my bank, they were awesome. In the summer on my vaca weeks, I actually went to see them and just chat about life. How cool is that! You can't do it in Finland. .... Everyone would think you've gone mad. People would come to you on the streets or say something in the grocery store or wherever you went. After my surgery I got a lot of attention from people I didn't even know, everyone kept asking what happened and if I was okay. That'd never happen here, no way. Everyone would think you're a runaway from a mental institution.

Not only do I miss the bank ladies, I also miss my family. My beloved American family. Memories grow sweeter in time. We had our little misunderstandings and my mistakes but most of the time, it was fun and everything ran smoothly. The kids were behaving and towards the end it actually felt like a real relationship between them. The boys were always more quiet than the girls, but even with a 15-year-old boy I could have fun. Or then it was just pretending. HAHA. At least I had tons of fun with them. I miss the boys as much as the girls. But my littlest girl will stay in my heart forever. She was so sweet. We even had one week just the two of us, everyone else were gone. Then I sent her off to camp, and it felt like she was my own sister. We've still had contact and I'm really eager to see each other again. I miss the great days! I miss even the cat, and their lovely dog. I miss also time by myself. A house of 6 people plus me could be hectic sometimes. Now I can really appreciate it when NO ONE is screaming around for you. At first it felt really strange, actually it still does feel weird. No one running around and screaming. And even the time I was on vacation in the summer, it was strange being alone in the house just by myself. Of course, I had some responsibilities maintaining the house but that was little compared to the freedom otherwise. I could lay by the pool all day without getting any calls or texts. But at that time, I wasn't used to it and I couldn't really decide what to do with all the time I had in my hands.

All the friends I made I can never forget. Both the au pairs and locals/other Americans. The relationships between me and the two groups were a little different. I remember my hangouts on the mountain skiing, being in a hot tub relaxing watching the stars, going for just food and drinks or hanging out in Denver. I admit, most of the other people I met were guys and some of them actually I went out with. Usually being not more than just friends, but some of them had and still have a bigger place in my heart. Not like being exclusive. But still, it was way more fun to be with that kinda of fun people. I've still stayed in contact with the most important ones, which for me is something that I want to hold on to. Sometimes I remember the kids asking if I had a boyfriend, mostly the issue was brought up by my 10-year-old. I remember those funny conversations, where I was mostly saying nothing, just laughing and denying everything they said. Eventually, where did it get me? Well, the conclusion always was that I DO have a boyfriend. Admitting to the family that one has a boy one hangs out with or go on dates with was not the easiest thing because I always thought about what they think of me. And I always wanted to be discreet about my personal life in general. I even remember some jokes about finding me an American guy to get married to.

Rather than being homesick, I enjoyed my time more than I ever expected. Every aspect of my journey made me become the person I am now. I lost a part of the new me after leaving USA, but it's still somewhere to be rediscovered. I also left something of the old me in America. Old me vs new me. It's weird because I can't even describe in which ways I changed. It was just a growing experience in total. I never felt excluded, not with friends or with the family. I never really felt insecure. And I always was appreciated. I give thanks for that, to everyone that was part of my journey. 

As I said, the memories grow sweeter in time and it's easier to look back and see how great everything was. It makes one miss the good times but also remember the not-so-good ones when I had a tough time at the house. Everything just seemed to be falling apart, walls collapsing on me. That was in January, about halfway of my journey. Before that I never really hung out with the girls, maybe couple times a week. After my quite short recovery from the bad times, I realized actually everything isn't as bad as I thought in my mind. Seeing my Finnish family on Christmas was definitely very hard and going back to work from a vaca that long and still having to work for another 7 months just didn't feel right. After I started really going out most of the nights on the week, I loosened up and learned to let go of the day and all the drama. It was way easier to concentrate on the good things; friends. But through relaxing, I could also appreciate the work. It was not only a one-way thing, but both affected each other. Like a circle. I also started working out a lot, the bad times really got to me. Usually I didn't eat with the family but left to the gym and outside hot tub to get everything off my mind. Sometimes it was just dinners with friends or movies. Or even just hanging out at one of theirs house. Whatever it was, it always made me feel good about myself. T, my Dutch friend, was a real boost of confidence for me. 
I could say, it's one of the best chances I ever took in my life, if not the absolute best. In any case, I think everything made it worth at least trying. Language, friends, new surroundings, contacts and just general atmosphere, Colorado. I've had regrets about leaving, specially the last month was hard for me: there was nothing I could do besides just accept my decision and live with it, try to enjoy the life there to the fullest. I now wish I would've stayed. And I was lucky my family even asked me to stay, I had a good feeling about everything I'd done so far. They were also understanding of my decision to finish school. I helped my family with the new au pair for basically two days, showed her around and told about the routines. I wanted to do my part so that it would be as easy as possible for her to fit in and be comfortable in her position. As part of the family as I felt. But when the new au pair came the reality hit me and that was probably the worst feeling, and it meant I only had three days left. What should I say or do? I moved away from my room, so that she could move in. I said goodbye to the girls and most of the other people I met. Hardest goodbyes in my life, hundred per cent. 

In conclusion of all this, I would definitely recommend this from the bottom of my heart. It was something to be experienced to everyone. There are good and bad times, but isn't that like life in general? For me, the journey was a growing experience and I have now so many friends and family there, I can never forget ♥ Colorado in my heart.

still going strong . or not

Helllou !

Aattelin vaan teille ilmottaa, että valitettavasti mä oon vielä hengissä täällä päässä. Shame. Ei vaan, oon onnellisesti päässyt yli mun leikkauksesta. Perjantaina kun kotiuduin ajattelin jo, että voisin teille kirjoittaa mutta olin sen verran lääkehöyryissä, että sammuin jo kun kattelin leffaa. Että en sitten kirjotellut. 

Pikkusen mun leikkauksesta, siis mulla oli mennyt jänne poikki mun yhdestä varpaasta ja se piti sitte korjata. Hoitajat soitteli mulle koko torstaipäivän ja kyselivät kaikennäköstä sukuhistoriaa jne mitä sairauksia sulla on bla bla bla mitä pukee päälle. Eräs hoitajakin taisi puhella sen puolituntia, onneks mulla oli aikaa kuunnella sen juttuja vaikka ne oli ne ihan samat asiat melkein kuin se edellinen hoitaja oli multa kysellyt. Huoh. No ei siinä, sitten torstaina menin suihkuun niinkun käskettiin ja pesin itteni sellasella antiseptic -pesuaineella, tiettekö sellasen hirveen puhdistavan hajun ? No se haisi ihan sellaselta, iu !! Menin kiltisti nukkumaan siinä kympin jälkeen kun piti herätä 5.50am. J tekstas mulle siinä kahden aikaan yöllä, että miksen oo sen luona. Hmm, maybe koska mun pitää mennä leikkaukseen aamulla bro! : ) Kiitti kun herätit btw. 

Heräsin perjantaina siinä ennen kuutta sitten kiltisti ja puin päälleni löysät vaatteet kuten käskettiin. Suuntasin yläkertaan ja kun mähän en saanut mitään syödä/juoda niin en herännyt sen aikasemmin, muuten olisi varmaan houkutukset vienyt mennessään. Mun host isä oli samaisena päivänä töissä sairaalassa joten se toi mut sitten sinne pre-op huoneeseen, jossa mut valmisteltiin leikkaukseen. Se oli mun kanssa siellä about tunnin verran ennen kun sen vuoro alkoi, oli ihanaa olla joku tuki siinä vieressä vaikkei se omaa perhettä ollutkaan. Sitten ne hoitajat laittoi mut pukeutumaan siihen erittäin kauniiseen sairaalakaapuun, yök. Ja sukkiin. NAM, kyllä te tiedätte. Ja sen allahan ei saanut olla edes alushousuja. No ei siinä, sitten istuin siinä sängylläni kun Mr. Michael tuli ja laittoi mulle sellasen letkun tohon käteen. Mä VIHAAN neuloja, siis hmmm mun piti vaan laskea sataan kun se sen laittoi. Kysy vielä, että sanonko kun laitan sen, olin vaan että ei kun laitat vaan, etkä mitään sanele mulle ok? Hyvin se meni onneksi. Sitten kaikki muut hoitajat tuli kyselemään what happened ja kyselivät mun nimeä ja date of birthiä (DOB). Mun lemppari oli mun anestesia lääkäri, Gordon. Se oli hyvin lepposa. Ja oikeesti luuli, että oon jenkki. Ei ihan ymmärtänyt kun sanoin, että joo oon Suomesta. Enivei, sitten oli aika valmistella mut leikkaukseen. Mun lääkäri Dr. J.P. Elton tuli kyselemään miten voin, ja anestesiasta jne. Sen jälkeen muistan tasan yhden hetken, sen kun Gordon laittoi mulle jotain sen letkun kautta, sen jälkeen alkoi päässä pimetä. Seuraavan hetken, jonka muistan oli kun heräsin parisen tuntia myöhemmin samasta paikasta ja jalka jokseenkin pienessä paketissa. Ja erittäin sekavassa tilassa. Kesti hetken jos toisenkin ennenkun ihan tajusin missä oon ja mitä on tapahtunut. Otettiin siinä sitten mun PT:n kanssa pienet askeleet keppien kanssa ja sitten vähän ajan kuluttua mä pääsinkin jo kotiin. Mun meksikolainen au pair kaveri tuli mut hakemaan ja vei aamupalalle ja kotiin. Koko päivän makasinkin sitten sängyssä, KJ auttoi mua kun pyysin vettä tms muuta apua. Se kattoi mun kanssa leffan, Despicable Me:n, mun sängyssä, jonka aikana mä sitten nukahdin. Heräsin siinä jossain vaiheessa loppua ja sanoin KJ:lle, että otan nyt pienet unet jooko, että ei pysy silmät auki. Koko päivän olin ihan sekasin, ja lääkehöyryissä. Loppujenlopuksi mä sammuin illalla siinä ysin jälkeen ja nukuin aina puol kymppiin asti lauantaina, eli kevyet 12h unet. Olin vaan niin väsynyt kaikista lääkkeistä että todellakin tarvitsin sen.

No, mitä tulee sitten tohon raha puoleen mun leikkauksen osalta niin voin kertoa, että tuli erittäin kalliiksi. Olisin varmaan päässyt helpommalla tulemalla Suomeen ja leikkauttamalla sen siellä. Niin, en nyt mainitse paljon mä itse jouduin maksamaan, mutta kun kävin sen tänään maksamassa niin sain sellasen kuitin jossa oli eritelty se koko summa. Mun leikkauksen, ja kaikkien mitä siihen ympärille kuului, PT, anestesia jne hoitajat, lääkkeet, ja se pelkkä sairaalapaikka maksoi yhteensä yli 11,000 dollaria. Että ÄLKÄÄ LOUKATKO ITTEÄNNE NIIN PAHASTI ETTÄ JOUDUTTE LEIKKAUKSEEN. Nimittäin toi au pair vakuutus ei korvaa kun johonkin pisteeseen asti siitä leikkauksesta, mä sain siitä vasta tietää siinä torstaina : ( No toivon, että se nyt tulee kuntoon, tai parempi olisi. 

Mutta oonpahan yhden kokemuksen rikkaampi, vaikka oonkin nyt köyhä sen takia. Kaikki täällä on silti pitänyt musta huolta, kaverit kyselee miten jakselen ja tarvinko mitään. Mun perhe on ollut hyvin ymmärtäväinen tän suhteen, mikä on erittäin jees. Huomenna kuitenkin töihin, lähden Boulderiin ajelemaan! Ajoin jo tänään autoa, ja hyvin se sujui, paremmin kuin toi kepeillä kävely mikä jo 10min jälkeen on hirveen rankkaa. Mulla alkaa taas perjantaina sellanen kiva kahden viikon laiskottelujakso koska mun perhe lähtee pois, wuhuu. No onpa ainakin aikaa parannella itteäni sitten !! 

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut parempi viikonloppu kun mulla, kuullaan taas jonain päivänä. Jos teillä on hei jotain ehdotuksia postausten suhteen niin ehdotuksia saa heitellä kehiin tonne kommentteihin tai sähköpostiin : )

Besitos, mä meen nyt nukkumaan. 

4th of july

Hellouuuu !

Itsenäisyyspäivästä ollaan siis selvitty täällä. Oli kyllä mukava päivä, en paljon ollut ees töissä mutta menin perheeni kanssa Vailiin kattomaan paraatia ja sen jälkeen olinkin vapaalla. Ihanaa kun kaikki oli pukeutunut sini-puna-valkoseen niin koko väkijoukko oli ihan samanväristä : ) Tykkäsin. Ja minähän myös sitte etin ittelleni vaatteita sopivaan väriin.
Päätin laittaa mun uudet valkoset shortsit jalkaan ja paidaksi sinistä. Ongelma olikin siinä punasessa sitten kun en löytänyt mitään tohon ilmaan sopivaa punasta tavaraa iteltäni. Menin sitten tohon mun viereiseen huoneeseen ja etin jotain mikä sopis mun asustukseen ja olis punanen. Ja löysin sen. Sidoin rusetin mun hiuksiin tollasesta satiininauhasta! Oli vähän kyllä cheerleader olo mutta ei kai sen niin väliä : D 

Illalla tossa perjantaina oli sitten Vailissa ilotulitukset. Ne oli jo torstaina Avonissa, mutta kumpiakaan en nähnyt. No HUPS. Olin kyllä kyseisissä paikoissa mutta olin liian kiireinen huomioimaan raketteja!!

(kuva täältä)
Anyway, oli kiva viettää laatuaikaa perheen kanssa ja kuitenkin nähdä kavereita : ) Oi apua, pientä univelkaakin on tullut kerrytettyä nukuin nimittäin yhteensä tässä tiistaina ja keskiviikkona ehkä sen 7h, vaan kaks tuntia toisena yönä. Olin ehkä hieman väsynyt eilen illalla, ja tulin kotiin niin sammuin ihan totaalisesti kun pääsin sänkyyn asti. Ja sitten nukuin onnellisesti aina 8.50am asti kunnes mun host äiti tuli herättämään mut kun sen piti mennä töihin ja host iskäkin oli soitettu yllättäen töihin. No ei siinä sen kummempaa ! Oli ihan kiva päivä töissä tänään, pelattiin Monopolia. Mun poika D on niin hyvä, se voittaa AINA. Oikeesti AINA. En kestä. 

Hyvää viikonloppua teille kaikille kuitenki Suomeen ja missä lienettekään maailmalla, mä lähden nyt omiin illanviettoihini! :) Ainiin ja pidettiin tossa dinner pöydässä sellanen compliment hetki, että jokaisen piti kehua oikeella istuvaa jotenkin. Mun 10v KJ istu mun vasemmalla, ja se oli vaan että Kaisa oot ihan mahtava nanny älä pliis lähde, plus tykkään sun paidasta. AWW. En kestä. Noissa hetkissä voisin vaan alkaa itkemään !

chalk work

Hellloouuuu !

Nää jutut laahaa taas perässä sen verran, että aattelin nyt tän viikon aikana ottaa kaiken takasin ja keskittyy sitten taas uudelleen ens viikkoon : D Hyvä idea mut en lupaa sen onnistumisesta yhtään mitään.

Tossa vajaa kolmisen viikkoa sitten mun perhe (kaikki muut paitsi KJ) lähti Grand Canyonille laskemaan koskea kahdeks viikoksi. No sitten olin KJn kanssa viikon yksin ennenkun olin sen puoltoista viikkoa ihan yksinäni. Anyway, sillä viikolla kun oltiin kahdestaan niin mun host iskän sisko tuli tänne Miamista kyläilemään. Oli ihanaa tavata EJ, se oli todella mukava persoona ja meillä oli tosi hauskaa. Minä ja mun kaks nuorinta tehtiin kuitenkin EJlle pieni tervehdys liiduilla tohon meidän pihaan ! Tsekatkaa mitä kaikkea me päädyttiin tekemään. 



Mun taiteilemat oli siis Colorado ja osa tosta Welcomesta! Tässä siis vaan osa siitä hienoudesta joita me tonne pihalle tehtiin : ) Toi sininen logo on muuten Vail Mountainin, kun se tuskin kaikille ei aukee. Ja Coloradon state flag se eka welcomen jälkeen! Oli hauskaa, mut kulutettiin sitte kaikki ne liidut, et pitää mennä ostaa uusia, että voidaan taas piirrellä. 

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja toivottavasti teillä on ihan mahtava kesä missä ikinä meettekään!♥ 

last saturday

Aaaah taas on palattu kuulkaa normaaliin arkeen täällä Kalliovuorilla. Olinpahan mä nyt tossa kevyet puoltoista viikkoa ihan keskenäni täällä : D Vikat päivät alko olee pikkasen tylsiä voin kertoo. Mut nyt taas normi rytmi. Tai no "normi" miten sen nyt ottaa, heräsin tänään 10.30am ku missasin mun herätyksen ku ei huvittanu herätä aikasemmin !!

Mutta mun viime perjantai meni taas vauhdikkaasti, ei siitä sen enempää muutakun et uusia ihmisiä, R alko olee bitch mulle taas kännissä, after partyt ja sitte kotiin Tn kanssa : ) Sitte herätys mukavasti vasta siinä kympin aikaan aamulla lauantaina mikä oli erittäin tervetullutta koska tultiin kotiin siinä puol viiden aikaan aamulla. Lauantaina kuitenki päätettiin lähtee vaeltamaan niin että nähdään Vail. Pientä matskua sieltä vuorelta.

Niin nättiä tuolta yläilmoista oli kattella Vailia!! Ahh ja ilma oli täydellinen, kyllä siinä kuuma tuli kun sitä ylämäkeä laitto menemään. Yhteensä siis vaellettiin 2,5h joista se 2h meni varmaan siihen ylös menemiseen ja ruokataukoon : ) Meen niin uudelleen joka viikonloppu jos vaan on aikaa. 

Vaelluksen jälkeen mentiin Tn luokse hakemaa sen tavaroita ja mentiin meille suihkuun jne valmistautumaan iltaan. Mentiin tsekkaamaan Vail illalla vaikka tiedettiin ettei siellä oo ketään. Niin no olihan siellä joitain ja päädyttiin sitte paikkoihin, joista ei ikinä oltais kuviteltu itteemme löytävän. Mutta jälleen kerran ihan mahtava viikonloppu, mulla tulee näitä niin ikävä ettei mitään rajaa : ( Masennun sitte yksin vaan Suomessa.

Siitä puheenollen, enää vajaa kaks kuukautta töitä !!!!!! Meneekö aika nopeesti vai ei? I, mun 12v teinipoika, kysy tänään kun puhuin yhden tulevan au pair ehdokkaan kanssa, että etkö sä vois Kaisa vaan jäädä tänne forever. Sanoin, että jäisin jossei mulla olis koulua, ni se oli vaan et käy koulua täällä, ei sun tarvi mennä takasin : ) Tulee niin hyvä mieli tollasesta mut toisaalta paha mieli kun tiedän, että joudun ne kuitenkin jättämään parin kuukauden päästä. En haluu ajatella sitä itkua. 

Mutta, ilosempiin aiheisiin, minähän lähden tänään ulos jälleen mutta tuolla on joku ukkosmyrsky, mua pikkasen pelottaa. Enköhän mä selviä kuitenkin. Huomenna au pair tapaaminen ja pitäis kiivetä sitten tota Vail Mountainia ylös wuhuuuuu ! 

sweet sunday

Huhhuh nyt on sitte viikonloppu paketissa ! Mitä jäi käteen? No, ainakin väsymys, uusia tuttavia, vanhoja tuttuja sekä niin hyviä hetkiä että en vaihtais hetkeäkään pois. Ehkä voisin muutaman asian tehdä toisin, mutta mitään en kadu. 

Tn kanssa tavattiin ainakin kymmenen uutta ihmistä. Torstaina Zach, Pete ja niiden erittäin hirvee kaveri, perjantaina sitten samat herrat plus Luke ja Dustin, lauantaina kaikki yllämainitut plus muutama erittäin random ja sitte sunnuntaina no vaan noita ylläolevia : D Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtavaa taas tavata ihmisiä, on siitä kauan ku viimeks tää paikka oli täynnä. 

Anyway, tää nyt ei liittynyt mitenkään tähän asiaan josta mun piti teille pikkusen kirjotella mutta FYI päätin avautua : D Koko viikonlopun oon ollu ihan hirvee puhumaan, jatkuvasti. T, jonka kanssa täällä hengailen, oli vaan, että vedä nyt välillä henkee ku puhut niin hirveesti !! Mut ehkä tää tästä.

Oltiin tänään sunnuntaina Tn kanssa laiskottelemassa Cordilleran lodgella. Mä tulin la illalla kotiin siinä puol kahden aikoihin ja nukuin sitte yhteentoista asti sunnuntai aamulla, olin niin unen tarpeessa. Sen jälkeen mentiin syömään aamupalaa meidän lempparikahvilaan Edwardsissa, ja ajettiin sinne hotellille. Oli ihan tosi ihana päivä , rentoilun muodossa. Mutta mun selkä ei nyt tykkää yhtään siitä kahden tunnin makaamisesta, se on aivan kirkkaanpunanen niskasta aina mun takareisiin asti, AUTS. Istuminen tälläkin hetkellä sattuu, varsinkin alaselkään mut ehkä tää tästä. 

Mutta en valita. Ei mulla ollenkaan pahat näkymät oo. Täällä oli tänään noin +26C että kyllä taas kelpas. 

Kun oltiin jo ihan poikki makaamisesta ni lähdettiin sitte ajelemaan Edwardsiin ja haettiin jädet ja mulle vesipullo koska unohdin omani kotiin. Meillä oli tylsää joten päätettiin lähteä Vailiin vielä viimeseks päiväksi tsekkaamaan GoPro Mountain Games. Käveltiin ympäri kylää ja vaan kateltiin ihmisiä ja puhuttiin kaikesta. Nähtiin esim ihmisiä tekemässä slackliningia ja raftingia (mä en tiiä mitä noi on suomeks taas vaihteeksi, saa auttaa!!). Törmättiin myös Lukeen, jonka kanssa hengailtiin sitte jonkin aikaa ja kateltiin sitä raftingia. Loppujenlopuks meidän piti mennä käymään kotona ja tulla takas kattomaan Miami Heatin korispeliä poikien kanssa mutta ei niistä ikinä kuulunut mitään joten oltiin sitten vaan illallisella : )

Ihan mahtava lazy sunday taas vaihteeksi. Tuli ihan mieleen talvikausi kun mentiin vaan laskemaan ja sitten myöhemmin hot tub! Tällä kertaa se oli vaan auringonotto ja pool. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille missä ikinä ootte, mun viikko tulee olemaan toivottavasti ei niin hektinen koska mun perhe (kaikki muut paitsi KJ) lähtee Grand Canyonille kahdeksi viikoksi. Mutta en nyt toivo liikoja ennekun oikeesti selviää miten paljon mun pitää KJta hoitaa. 

summer love you !

Niin no en nyt sitte tiiä voiko tätä oikeesti kesäksi kutsua kun täällä on sen +20C vaan päivällä. Verrattuna siihen DCn +33C ni täällä on kyyyyyylmä : D Mutta rakastan noita mun uusia shortseja kuuhun ja takas. Onha ne aika kirkkaat mut ei haittaa. Ja sit toisekseen rupesin kattelee noita mun jalkoja, joooo onha nen nyt astetta tummemmat ku mun muu vartalo mut ei kai silläkään niin väliä! 

Ei mulla sitten muuta, kunhan nyt vaan kirjottelin huvikseni. Tänään mennään ulkoilemaan taas pitkästä aikaa, miten mahdan jaksaa koska oon nukkunu tosi huonosti viime yönä , katsellaan. Anyway here I come GoPro Mountain Games, toivottavasti on hyvät bailut!!! Palataan .....

gopro mountain games // vail

Toiselta nimeltään Teva Mountain Games. Sellanen on täällä nyt meneillään ja mä kirjaimellisesti rakastan sitä, että tää kylä on sen reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen taas täynnä väkeä ♥ Ei voi olla parempaa fiilistä kun se kun astut ulos parkkihallista ja niitä ihmisiä on jokapuolella. Kaiken ikäsiä ihan vauvasta vaariin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin 20-30 v noin niinkun arvioiden.

Jos joku haluaa tsekkaa niiden nettisivut, niin kyseinen nettisivu löytyy täältä. Täällä siis periaatteessa on kaikennäkösiä kilpailuja. Esim nyt ekana tulee mieleen jotkut slopestylen pyöräilykilpailut sekä slacklining. Ite en oo päässy kyseisiä kilpailuja kattelemaan koska oon töissä ollut päivät mutta illalla ainakin konserteissa ja ympäri Vailia on ollut väkeä sen verran, että en yhtään ihmettele jos niissä itse kilpailuissa olis ollut enemmän. Eilen kun vein Dn kattomaan sitä slopestylea niin huomasin, että Vailin pääparkkihalli oli FULL. Kyltit, jotka sen kertoo kun tuut ulos highwaylta, ei oo näyttänyt sitä sanaa siis sitten laskettelukauden päättymisen. Huhtikuun puolivälissä. WUHUU! Too bad, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, huomenna on vika päivä ja mä tosiaan toivon, että tää kylä ei taas kuole sen jälkeen.

Eilen tosiaan oltiin Tn kanssa siellä tsekkaamassa tunnelma ja jäätiin sitte hyväks aikaa. T lähti jossain välissä kattomaan yhtä kaveria mutta mua ei kiinnostanut mennä mukaan, joten mä jäin sitte parin toisen tuttavan kanssa juttelemaan hetkeksi. Kunnes ne oli, että joo mennään Ritziin. Olin vaan, että joo mennään vaan ku ei mulla tässä nyt muutakaan oo. Me ei päästy ees sadan metrin päähän siitä baarista kun me jo oltiin toisessa baarissa sisällä : D Hups mutta ei ollut mun vika. Tanssittiin jne. yleistä hauskaa kunnes sitten törmäsin Rn ja sen kavereihin. Juteltiin siinä hetki, ja sitte päätettiin lähteä kotiin. Mun kuskihan siis oli T, mutta se oli jossain enkä halunnu häiritä ni menin sitten Rn kanssa sen luokse ja jäin yöksi. Se toi mut aamulla kotiin ysin aikoihin ja kyllä oli sellanen pääsärky, että en oo oikeen vieläkään siitä toipunut. Ehkä 4h unta ei auta tätä asiaa hirveesti, mutta olkoon. Mutta sainpahan kaikki viis drinkkiä jotka join niin alennuksella baarissa, mitä se nyt oli 16$ yhteensä. Pitäis ottaa nokoset, mutta en pysty vaan nukkumaan päivällä. Paitsi mun on pakko yrittää koska tänään pitäis ottaa uusiksi koko homma. No kaiketi tässä sitten ennen päivällistä on pakko yrittää nukkua , en muuten selviä ikinä. Ja mä oon kuski tänään. Heh.

Anyways, hyvät viikonloput, vaikka se jo melkein ohi onkin ja toivottavasti teillä on hyvä alkuviikko!! Mä palailen asiaan luultavasti tossa sitten alkuviikosta varmaankin noiden DCn ostosten kanssa : ) Mä meen nyt kuolemaan tähän pääsärkyyn enkä nouse sängystä ikinä. 

welcome summer !

Aaaah miten ihana fiilis on ku voi käyttää taas sortseja ja t-paitaa. TAAS. Siis joskus tossa ennen sitä hirveetä lumimyrskyä paloin kun otin aurinkoa niin joo kyllä, pystyin sillon olemana sortseilla ja t-paidalla. Oikeestaan ihan biksuissa ! Love it . Ja siis nythän on huhtikuun loppu, että mites sitte esim toi heinäkuu?! Tuun olemaan sellanen kiva ravun punanen mitä luultavimmin : D

Meen kotikatu. Tai ainakin melkein. Otin kauheen riskin ku menin kuvaa keskelle tietä (huom. täällähän ei normaalisti liiku ku max. yks auto kerrallaan) HAHAHA.

Ai mitenniin oon ilonen auringosta ja lämmöstä!? Rakastan noita mun pinkkejä shortseja kuuhun ja takas ainakin miljoona kertaa, ainoo ongelma on, että ne on pikkasen liian isot. No seuraavaks ku pääsen ostoksille ni ostan noi joka värissä : ) Ja pienemmässä koossa.
Simbakin melkein tykkäs ku kuvasin sitä. Otin jonkun viis kuvaa ja tää oli viiminen, ilme on sen näkönen, että "mee nyt jo sen kameras kanssa, et nyt jaksais" : DD

Mä kävin myös Vailissa kuvailemassa tänään ku kerran oli hyvä ilma ja olin vapaalla niin miksei! Kävin siellä Lionsheadin puolella, missä mun on pitänyt käydä jo aikapäiviä sitten. No nyt oli hyvä hetki ku siellä ei ollut ketään missään .... Niin kerroinko jo miten tää kylä kuoli ku kausi loppu? Eli on kuollut. No one here.
Että sellanen on Lionshead Village. Jos mulla olis ollu joku muu mukana ni olisin ottanu kuvia itestäniki mut ehkä huomenissa sitten. Olis jo pari ideaa minne pitää mennä kameran kanssa.

Huomenna olis au pair tapaaminen ja sitten ehkä vähän töitä mut pääosaksi mun pitäis olla vapaalla joten toivon, että ilma on yhtä hyvä kun tänään niin voin mennä aurinkoa ottamaan meen salille, sinne uima-altaan viereen NAM! Tänään kylläkin paloin vähän joten en tiiä miten hyvin se onnistuu mutta kattellaan : ) Oon nyt vaan niin onnellinen ku vihdoin toi "kevät" tuli tänne. Toivon nyt vaan sormet ristissä, ettei mitään lumimyrskyjä tuu enää yhtään. Please, eihän se oo ees paljoo pyydetty.

Mä varasin myös itelleni viikonloppukurssin Baltimoressa, Marylandissa. Se on siis noin 40min Washington DCstä, jonne meen ekaks muutamaks päiväks paria tuttua kattomaan ja lomailemaan !! Siitä tulee ihan mahtavaa toivottavasti. Tule jo toukokuu!! Plus mulla on jo tiedossa yks viikko lomaa kun mun perhe lähtee Grand Canyonille, mutta mä en vielä tiiä mitä mä meinaan tehdä sillon. Aattelin, että voisin joko lähteä Moabiin, Utahiin tai sitten tehä sellasen pienen Denver / Colorado Springs tourin. Kattellaan mikä rahatilanne on ni sen mukaan mennään.

spring back to vail , or no?

Jaaahas, taas on kulunu yli kaks viikkoa ku viimeks mitään kirjottelin !! Apua. Mun pitää ihan tosi parantaa mun tapoja. No ainakin mulla on aikaa nyt kun en enää laskettelemaankaan pääse.

Meillä kausi tosiaan loppui viime viikonloppuna. Kunnes sitten maanantaina ja keskiviikkona lunta tuli oikeen urakalla, enkä kyllä nyt edes huijaa. Täällä tuli yhteensä kahtena päivänä sen about 80cm. Seuraava kuva on postattu Facebookiin maanantaina ....

Mutta mikä parasta siis oli se, että vielä tänä viikonloppuna pääsi laskemaan !!! :D Ilo oli ylimmillään kun sen torstaina kuulin, vaikkakin olin jo ehtiny pakkaamaan kaikki mun laskettelukamat jonnekin vaatehuoneen nurkkaan. Lauantaina olin laskemassa ja oli kyllä tosi hyvä päivä uudella lumella. Laskin mm. sellasen rinteen kun Hairbag Alley joka nimensä mukaan oli sellanen kapea kuja keskellä metsää. Ja kumpareinen. Mutta en kaatunut siellä! Kaaduin kyllä muuten kerran aika pahasti ja nyt on ranne pikkasen kipeä, mutta eiköhän se tästä.

Otin muutaman kuvan meidän pihasta tiistaina (vasta sen jälkeen kun mun host isä oli aurannut sen, harmi koska olisin halunnut näyttää miten paljon sitä lunta oikeesti oli. Kävelin mun polveen asti olevissa saappaissa ni ihan tosi hyvä ettei se lumi mennyt sisään mun saappaisiin!!! Ja tää on ihan hullua koska nyt on huhtikuu, eikä esim. helmikuu jollon tää olis ihan normaalia. ¨
Ei sillä etten tykkää lumesta mutta toi määrä oli ihan pikkasen liikaa jopa mulle!! No siitä lumesta ei kyllä oo paljon tietoakaan enää. Mutta ihan pakko sanoa, että kyllä näistä kuvista tulee taas se Winter Wonderland fiilis!! : ) Odotan kyllä sitä kesää.

Jotta voin pitää mun uusia Converseja ja shortseja!!!! Musta tuntuu silti, että siihen menee vielä hetki jos toinenkin ennenku niin lämpimät kelit saadaan tänne. Luntakin voi kuulemma sataa vielä kesäkuussa, että onnee mulle : D Mutta mikä parasta, mä kuulin, että saan pitää kesäkuussa oikeen kunnolla lomaa mikä helpottaa mun mieltä ihan pikkasen. Ja toinen ihan kiva yllätys oli mulle tässä ku kattelin kalenteria, että joooooo oo mulla on jäljellä enää vähän yli neljä kuukautta !!!! Kuvitelkaa. Musta tuntuu, että oon ollu täällä vasta vähän aikaa ja pian sitä pitää jo alkaa harkitsemaan mitä kaikkea lähetän Suomeen (jos lähetän) vai raahaanko miljoona matkalaukkua mukanani. Tajuttoman nopeesti aika kuluu .....

Oon nyt päättänyt, että mähän nyt rupeen elää hetkessä ja nauttii näistä viimisistä kuukausista ihan täysillä. Toinen asia, jonka suhteen oon tehnyt päätöksen on mun tulavaisuuden pläänit (ellei tässä nyt viiden päivän aikana mikään kovin hirveesti muutu). Helpottaa hiukan kun ei koko ajan tarvii olla miettimässä mitä sitä sitten tekis.
Mutta eipä mulla muuta, oon nyt vaan erittäin onnellinen ollut viimiset ...... no , kauan niin en oo vaan ehtiny kirjottelee teille. Ehkä parannan tapani ja hoidan pari juttua mitkä mun on pitäny kuvailla jo aikapäiviä sitten : D Hyvää viikkoa kaikille, meikä menee nyt nukkumaan (kello 10pm!!), olen äärettömän väsynyt vaikka mitään en tehnyt tänään, ehkä just sen takia. Besitos!!

march - april // pictures

Tiedän, että en oo paljon mistään nyt kirjotellut mutta mulla ei just nyt oo hirveesti aikaa eikä sen lisäks kyllä mitään sen ihmeellisempää asiaakaan, että saatte nyt tyytyä näihin kuviin :) Poimin nää kuvat mun puhelimesta ja kamerasta. Ja siis kuvat on viime viikolta sekä tältä kuluvalta viikolta.

Viime viikolla mun lapsilla loppui hiihtotreenit perjantaina mutta keskiviikkona kaikki oli Vail Nordic Centerillä harkoissa vielä niin mulla oli aikaa mennä kävelemään Vailiin ja tietty kahville Starbucksiin. Tällä kertaa ei kyllä näkyny Tuomo Ruutuja siellä! Ainoo vaan, että yks niistä työntekijöistä muistaa jo mun nimen, ai miten niin käyn usein?? Haha, se oli hirveen huvittava tilanne ku se oli vaan, että oliks se sun nimi Kaisa? ÖÖ pieni jäätyminen siinä vaiheessa voin kertoa.

Mun ikuinen rakkaus Beaver Creek oli vuorossa viime pe ja la. Onneks ilma oli taas hyvä, niin pysty nauttimaan oikeen kunnolla. Ainoo ongelma tässä vaiheessa talvea on toi lämpötila koska on täällä jo sen +15C parhaimmillaan (okei ei ihan tuolla vuoren huipuilla) niin varsinkin rinteiden alaosat on tosi huonossa kunnossa, ne on ihan sulaneita. Yhdelle kaverille sattui juuri hiukan huonosti ku sukset vaan jäi tavallaan jumiin siihen lumeen ja se kaatu, onneks ei käyny pahemmin mutta kuvitelkaa kun laskette jotain ylijyrkkää mustaa rinnettä ja sitten käy noin : ( Ei olis hauskaa siinä vaiheessa.

Ja kyllä, minä siis oikeesti laskin noiden puiden läpi, enkä vaan teeskennellyt : D

Koska pe ja la oli tavallaan huonoja laskettelupäiviä BC:ssä niin päätettiin T:n kanssa mennä Vailiin sunnuntaina. Ja onneksi mentiin, oli meinaan sen verran huikee päivä!! Me mentiin tietty ihan sinne vuoren huipulle niin ei siellä ollut se lumi yhtään sulanut. Ja laskettiin myös ns. Back Bowlseja eli tavallaan sitä vuoren takaosaa. Vailissa voi siis laskea sieltä vuoren päältä kumpaan suuntaan vaan toisin kuin Beaver Creekissä. Se fiilis ku pääset oikeesti kunnolla menemään lujaa on ihan parasta!! : ) Ainut asia joka mua on ärsyttänyt ton sunnuntain jälkeen on mun ihana goggle tan joka jäi mulle naamaan ku tietty käytin noita lasejam hehe. Eli mun naama on poskista alaspäin ruskee ja sitte silmät ja otsa jne on ihan valkosia. Oon sitte kai officially Coloradolainen, tää on kai se definition, joka määrittää sen ootko true Coloradolainen. Huvittavaa!

Sitten tällä viikolla mun lapsilla alko kevät/kesäharrastukset ja oonki ollut koko viikon aika kiireinen ku aikataulu on taas mennyt uusiksi! No ei siinä sen kummempaa, vaatii vaan vähän totuttelua taas : ) KJ ja D pelaa lacrossea, I jalkapalloa mutta mä en tiiä mitä H meinaa tehdä, kai se taas pyöräilee. Tää kuva on torstailta kun olin kattomassa KJn ekoja lacrosse harkkoja, ja siis ei takkia ja ballerinat jalassa, eikä ollut ees kylmä!! KESÄ TULEE vielä ehkä tännekin ....

Ja kun tuli puhe kesästä niin samaisena torstaina menin lukemaan meen parvekkeelle sortsit ja bikiniyläosa päällä, olin ehkä 45min yhteensä siinä auringossa ja mulla on sitten tosiaan rajat jo jäänyt : sekä jalkoihin että rintakehään. JEE. Ei hyvä.

Eilen oli mulle treenipäivä taas, menin salille, en kyllä kovin kauaa jaksanut olla mut loppuajan lojuin sitten porealtaassa. Kyllä kelpaa! Kesällä tuolla on varmaan ihan huippua, toivon vaan, että mulla on aikaa mennä : D

Perjantaina menin ulos illalla (jälleen surprise surprise) mutta ennen sitä vein H:n kahville kun se odotti jotain kaveriaan hakemaan sitä. Puhuttiin siinä sitten kaikesta, elämästä näin niinkun yleisesti! Sitten se lähti ja mä pääsin kotiin valmistautumaan iltaan, joka jälleen kerran oli täynnä tapahtumia. Kyyneleitä, naurua, tanssia, juomia ja parhaita ihmisiä : ) Noin sen kai voi tiivistää.

Tänään olin laskemassa, luulin että olisin voinu laskea koko päivän mutta mun piti lähteä siinä puolenpäivän jälkeen viemään H kotiin. Olisin vaan halunnut laskea R:n kanssa mutta se tuli vasta sillon ku mä lähdin ni kai se jää sitten ens viikonloppuun tai sitten me ei päästä ikinä laskemaan kahdestaan :(( Mutta mulle iloa tuotti mun ihan upouusi Burtonin pinkki laskettelutakki, LOVE IT !! Ei oo mitään paremaa kun toi takki tosissaan ♥ 


Mutta niille tiedoksi, joita nää lasketteluasiat jo kyllästyttää niin rinteet suljetaan tosiaan ensi viikonloppuna, joten ei hätää nää jutut loppuu kyllä aikanaan! 
Toivon, että kaikilla teillä on ollu ihan tosi hyvä viikonloppu ja että huominenkin on vielä loistava, palataan asiaan kunhan keksin jotain mistä kirjottaisin. Puspus moimoi!