Näytetään tekstit, joissa on tunniste viisumi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viisumi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. elokuuta 2012

viisumi

Tänään keskiviikkona heräsin Järvenpään Scandicissa kello neljä aamulla syömään aamupalaa perheen kanssa jonka jälkeen otimme suunnaksi Helsinki-Vantaan lentokentän. Se oli sitte alkutahdit veljeni toiselle vuodelle Kaliforniassa. Sinne se pikkunen meni rohkeesti, tällä kertaa muutama muu suomalaispoika mukana (ettei käy niin kun viimeksi meinasi nukkua jatkolennon ohi Pariisissa). Nyt ne pojat on turvallisesti matkalla jo Los Angelesiin, jossain tuolla Grönlannin kohdalla se kai nyt menee.
Haikeus oli aika kova kun pikkuveli lähti kohti turvatarkastusta ja jätti meidät taakseen, meinasi siinä itse kullakin kyyneleet valua. No, enköhän pian pääse sitä vauvaa katsomaan taas niin siinä se sitten on kuitattu :) 

Eipä hirveesti näyttäny kiinnostavan ku kaikki äidit ja tyttäret kuvas poikia!! :D

Mun viisumihaastattelu oli myös tosiaan tänään klo 8.55 Kaisaniemenkadun konsulaatissa. Olin aika hermona koska en tiennyt miten siellä oikeen pitää toimia tms. Ensin piti ilmoittaa nimensä ulkoportilla ja päästivät sitten sisään, neuvoivat ottamaan hissin vitoskerrokseen. Sinne menin jossa mua odotti aika monta ihmistä jonossa konsulaattiin. Sitten turvatarkastus, kaikki elektroniikka pois päältä ja jätettiin laukkuun, tarvit vaan sun paperit ja passin mukaan sinne huoneeseen. Sitten istut alas ja odotat kunnes luukulla nro 1 oleva täti huutaa sun nimeä ja pyytää sun papereita, sitten jätät ne siihen ja se pyytää istumaan uudelleen. Se antaa ne paperit seuraavaan luukkuun, jossa täti sitten pyytää ottamaan sun sormenjäljet. First left hand, all four fingers except thumb, then the other hand same way and finally both thumbs at the same time on the screen. Sitten se sanoo, että voit mennä taas odottamaan viimeistä luukkua varten, sitten kuuntelet vaan, että koska kuuluu sun nimi ja menet sen viimeisen luukun luo. Mun kohdalla oli ainakin ihan amerikkalainen mies siellä kopissa, kyseli miten menee ja esitti pari statementtii siinä, et oon lähdössä au pairiksi Coloradoon, right? Joooo vastasin vaan. How many kids? Four. How old are they? Between 9 and 15. Ohh so they're kind of like growing up to be adults themselves. Yes. So you've been in contact with the family? Yes, we've been skyping and emailing each other. Okay, so everything seems to be fine here and we'll get this thing over with as soon as possible. Okay, thank you. Have a nice day and hope you'll have great time in Colorado!

That's it. Sitten sait lähteä ja nyt sitten oottelen vaan, että saan passin viisumeineen takaisin. Eiköhän ne pian sieltä sitten kuitenkin tuu :) Sitten se on jo virallista, en oo viittinyt hirveesti vielä kertoa kaikille koska tosiaan en tosta viisumista sitten tiennyt mutta nyt sen voi jo melkein sanoa. 12 päivää enää lähtöön, ja vähän tässä nyt pitäis alkaa miettiä mitä kaikkea tarvin mukaan ennen kun iskee paniikki! Oon silti niin innoissani.