six six six

Täällä on nyt takana jo reilut kuusi kuukautta mikä hirvittää mua ihan vaan vähän! Ei ainoastaan sen takia, että mä en vielä tiedä mitä mä haluun tehdä tän jälkeen mutta myös sen takia, että mä en halua lähteä vielä. Mulla on niin paljon vielä kokematta täällä ja niin paljon hyviä ihmisiä täällä, että en haluu jättää niitä.

Ihan pikkunen kriisi vaan on iskenyt ei sen enempää, yritän nyt tässä pikkasen rauhottua. Aina erään hollantilaisen tytön kanssa mietitään, että miten tää menee niin nopeesti ja kriiseillään yhdessä. Se helpottaa ees hiukan. Mutta tosiaan, kun pääsin yli siitä mun hirveestä ahdistuksesta/mistä lie paniikista tossa tammikuussa niin mulla on ollut ihan huippua sen jälkeen. Kaiken parasta mun viikoista tekee perjantait eli meillä päin tunnettu nykyään Party Fridayna! Joka perjantai on ollut ihan mahtava ja erittäin random myös mutta se on just ollut parasta. Elää hetkessä u know.

Mun tarkotus osaksi oli tulla tänne ettimään mun motivaatiota opiskeluun ja päätyä johonkin johtopäätökseen mitä tosiaan haluun tulevaisuudeltani opiskelujen ja töiden suhteen. Tarkotus oli hyvä, mutta pää on vielä sekasempi kun se oli tänne lähtiessä. Miljoona ajatusta ja suuntaa minne voisin mennä, mut mikään ei tunnu järkevältä. Oon siis pienimuotosen ongelman edessä pian ku pitäis päättää mitä ilmotan yliopistolle ens vuodeksi heh. Haluisin nyt nauttia ku oon nuori ja matkustaa ja pitää hauskaa ku vielä voin. Toisaalta haluisin kyllä opiskelemaan mutta jotain uutta ja mielenkiintosta. Tai jos voisin vaan jäädä tänne ni olis erittäin kiva! Et jos se husbandin haku tässä sitte käyntiin? : DD 

Mun ekat kolme kuukautta meni ihan hujauksessa, enkä ees tajunnut miten nopeesti aika menee ennenku mun oli aika jo lähteä lomalle tapaamaan mun perhettä. Sen jälkeen huomasin, että ajan kulku hidastu selkeesti mutta siis yhtäkkiä tässä onki sitte taas mennyt kaks kuukautta ihan huomaamatta. Kun mietin taaksepäin niin en ees muista mitä oon tehnyt tässä viimisen kahden kuukauden aikana. Apua. Pelottavaa osittain. Tai kun miettii, että enää vajaa kuus kuukautta jäljellä ennen matkustamista niin en tiiä mitä tästä tulee. Oon toisaalta asettanu itelleni sellasia kohokohtia, joita voi odottaa niin aika menee vieläkin nopeemmin mutta haluun jo päästä niihin hetkiin. Eka hetki on tossa vähän yli kuukauden päästä, seuraava kaiketi toukokuussa ja seuraava sitten kesällä mutta katsellaan miten tää sujuu :)

Kun mietin, että lähdin kotoa yli puol vuotta sitten ni se hetki tuntuu niin kaukaselta kun vaan voi olla. Tuntuu kun siitä olis ikuisuus. Ja onhan siitä pieni ikuisuus. Ihan hirveetä. No en haluu alkaa kirjottelee miten hirveen nopeesti aika kuluu täällä. Oon kyllä vaan erittäin onnellinen, että oon selvinny täällä ilman sen suurempia ongelmia. Neljä lasta on mun mittakaavaan nähden paljon.

Pointti oli se, että puol vuotta ihanaa elämää takana ja toivottavasti seuraavat puol vuotta on yhtä ihanat ja sujuu ongelmitta ♥ Kaikki rakkaat siellä ruudun toisella puolella , voitte alkaa jo suunnittelee niitä mun paluujuhlia !! Ootan innolla. Ei vaan, vitsi vitsi. Mutta tosissaan , kyllä mä täältä pian tuun!

Peace out, ei mulla muuta tähän hätään!
PS. Mun piti kirjottaa mun enkun esseetä mut tulin sen sijasta kirjottelee teille tänne. Ei kai siitä mihinkään pääse, että sekin on tehtävä loppuun viim. huomenna.