Mun eilinen päivä oli ihan hirvittävä, olin töissä kymppiin asti illalla koska mun host vanhemmat oli ulkona viettämässä laatuaikaa ja mun piti hakea D kello 9.30pm vielä jostain Edwardsista. Huhhuh. Sen takia, olin ansainnu itelleni helpomman päivän tänään, mulla ei ollut kun H huolehdittavana. Mikä oli ihan hirveen kiva! Äiti ja muut lapset lähti Denveriin hakemaan passeja ja ostoksille (kyllä, lapset ei siis menneet kouluun) ja isä oli töissä. Äiti ja lapset tuli kotiin vasta puoli kuuden aikaan ja mä olin jo ollut kotona siihen mennessä tunnin verran. Ihanan rauhallinen päivä! Tapasin myös mun LCCn (eli niille, jotka ei tiiä niin local childcare coordinator eli mun tavallaan tukihenkilö ja apu täällä) mutta sitä ennen tein jotain, mitä en oo tehny siis vuosiin ..... menin laskettelemaan Beaver Creekiin!
Mun host iskä eilen illalla kun kerroin, että meen laskemaan niin ilmotti mulle seuraavasti: "Well, if you get hurt, I'll see you at the clinic." Se oli siis töissä tänään nimenomaan Beaver Creekissä -- ja kannusti mua hirveesti kyllä toi sen lausahdus.
Kaikki ylläolevat kuvat on sieltä! Kello oli noin puol kymmenen aamulla kun pääsin vihdoin hisseille. Jätin auton parkkiin ilmaselle Bear Lotille ja otin bussin lähimmälle hissille eli Lower Beaver Creek Express Liftille. Hirveen painavia noi sukset kantaa samoin ku hirveen vaikee kävellä niillä saappailla -- joo, en oo siis kovin montaa kertaa lasketellu elämäni aikana joten vähän jännitti mennä tonne. Se on kuitenkin vähän eri kokoluokkaa kun Etelä-Suomen huikeet laskettelurinteet. Pääsin sitten vihdoin ensimmäisestä hissistä pois ja rupesin kattelemaan maisemia, ne oli ihan huikeet. Sitten katoin sitä rinnettä siinä alapuolella, oli aika jyrkkä näin alottelijalle. No ei se auttanut kun mennä, ja niinhän siinä kävi että vauhti kävi vähän turhan kovaksi ja kaaduin. Onneks ei käyny pahemmin, sain vaan lunta takin ja housujen sisään!! :D
Eikun uusi yritys sen jälkeen kun pääsin alas, päätin mennä vielä ylemmäs. Otin Bachelor Gulch Express Liftin ja nää kaks viimistä kuvaa on sen hissin ylhäältä! Ihan huikeeta. Siinä sitten vaan mietin, että mitenköhän ikinä pääsen alas turvallisesti...... Alku oli tosi helppo ja ei jyrkkä ollenkaan mutta sitten alkokin vaikeudet kun huomasin, että kappas, onpas jyrkkä alamäki eessä. Hehe. Hiljensin vauhtia (mikä ei muutenkaan ollut huikea) mut silti se vaan jotenkin lähti käsistä koko juttu. En tajuu, en jotenki hallitse itteeni vielä, tai en osaa käyttää lihaksiani (mitä lihaksia?) hallitsemaan niitä suksia. Sitte ku kattelee kun muut sujuvasti laskee ohi niin tulee vähän sellanen olo, että mä en kuulu tänne. Jopa ne pikkulapset menee mua nopeemmin ja paremmin (pistän sen piikkiin, et ne on kasvanut täällä eikä Länsi-Suomessa). No pääsin kuitenki ihan hyvin sen jyrkimmän kohdan ohi ja pysähdyin rinteen reunaan ihan vaan kelaamaan asioita kunnes yks henkilökunnan jäsen tuli kysymään multa, että oonko mä okei. Tunnistin sen äänen ja sitten vasta tajusin, että se on Drew!
Sekään ei heti tajunnut, että se olin minä mutta ruvettiin siinä sitte juttelee ja sitten se kiltisti autto mua koko loppumatkan alas! Sehän on sen työ :D Se kyllä sano, että voi tilata mulle "taksin" jos en pysty laskee alas, olin vaan et no en mä niin säälittävä oo. Ja sitte se näytti mulle vähän mallia miten mennään ku sanoin, etten osaa ja en haluu mennä kovaa sen takia koska en osaa. Onneks se ymmärsi mua ja se yritti kovasti kehua mun tosi hirveen näköstä laskemista mut ei se mua vakuuttanut ihan vielä. Pääsin kuitenki alas ilman vaikeuksia sen hirveen jyrkänteen jälkeen, kiitos Drewn! Mä laitoin sille viestiä, että sen pitää tulla mun kanssa laskemaan koska se näköjään piti mut pystyssä jotenkin! :) Ja kerroin sille kyllä, että mä suosin luistelemista tai vaikka ihan perinteistä hiihtoa mielummin mut nyt kun täällä ollaan niin lasketellaan nyt ainakin sen verran, että oppis jotenkin ees kääntymään.
Jos oon näin huono suksilla niin mä tuskin kokeilen sitä lumilautaa muutakun siinä harjottelurinteessä. Meillä tosiaan on lumilautoja täällä vaikka kuinka monta ja saisin kokeilla niitä mut ..... taidan eka harjotella ton suksilla laskemisen ja jos sitten kattellaan :) Tuskin tänä talvena.
Matkalla takasin autolle (menin siis kahella bussilla) niin toinen bussikuski alko juttelemaan kivoja ja kyseli, että mitä teen sen jälkeen kun meen takasin Suomeen ja vastasin, että en tiiä mitä teen, että haluisin kyllä takaisin Amerikkaan mut en tiiä miten. Sitten se heitti ns. hyvän vitsin: "I can get you a green card if we take a trip to Las Vegas." Mä vaan nauroin, ja se sano, että mitä vikaa mä oon 30 ja sä jotain 20 niin ei olis ees paha. Siinä sitten suu auki, WHAT? Onneks se matka oli lyhyt ni en tarvinnu kestää sitä yhtään enempää, ihan hauska se oli mut dude NO!
Anyways, toteen vaan loppuun sen verran, että oli kyllä hauskaa varsinkin Drewn kanssa mutta siis, ei oo kyllä ihan mun juttu. Mutta elän siinä toivossa, että kyllä se tästä paranee kunhan nyt alkaa siellä käymään tasasesti (ja vaikka hankkis sen opettajan, mä tiedän kyllä jo vaihtoehtoja!!) ja treenaamaan. Toivossa on aina hyvä elää! Olis pitänyt toivoa laskettelulahjoja kun näin sen tähdenlennon viime viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti